Juoksijan Vuokatti...🐞

                    Oli ihanaa palata Juoksijan Vuokattiin. Ainakin viimeiset vuodet juoksu on ollut mahtava matkakumppani.  Odotan jokaista hetkeä kun puen juoksukengät jalkaan ja astun ovesta ulos. Juoksijan Vuokatti on minulle aina myös rentoutumisen aikaa, vaikka viime vuonna juoksinkin määräviikolla suunnitellusti yli 100 km. Juoksijan loma muovautuu juuri sen näköiseksi kuin sen milloinkin haluan muovata. Harjoitusohjelma on juuri sellainen että juoksijan on kiva olla ja lomailla.  Minulla on selkeä päivärutiini  mikä vie minun hetkeni eteenpäin. Saattaa olla että olen vetämässä tasavauhtista vk 1 vetoa palautuksineen tai sitten nuuskuttelen polun  tuoksuja ja etenen rauhallisesti nauttien. Ehkä istun lukemassa tunti tolkulla... kaikki kuitenkin juuri sitä,
mikä saa minut elämään tätä hetkeä. 

            Joka syksy saa jännittää, millaisessa kelissä sitä mennään, kerran satoi kaatamalla melkein  koko viikon, usein on ollut pakkasen puolella ja aurinko paistanut kirkkaasti. Tämän vuoden lumihöttökerros ei ollut yllätys ja varustein varauduin monenlaiseen keliin. Pakkanen asettui  sinne  -5 astetta ja välillä -8 tuntumaan. 

          Harjoitusohjelman osalta maantaina vietettiin lepopäivää ja ennätin tapaamaan  tuttuja. Oli kivaa vaihdella kuulumisia pitkästä aikaa ja istua vohvelilla. Tiistaina ohjelmassa ensimmäinen vauhtikestävyys harjoitus sitten maratonin. Alkuun rauhalliset 2 km veryttelyä, väliin vedot vk1 teholla, 6x 1 km ja loppuun kahden kilometrin veryttely. Minulla on tuttu suoran pätkä missä olen aiempinakin vuosina vetoja tehnyt. Kevyenliikenteenväylää edestakaisin. Treenin alussa kropasta huomasi hyvin miten vasta aloitettu voimaharjoittelu tuntui ja oli muistutettava kehoa tehon nostosta. Kun treeni eteni, viimeiset vedot olivat nautinnollisen kivoja. Hieman yritti vauhti karata ja oli todella vaikeaa pitää veryttely veryttelynä.

Hieman piti  juostessa  hassutella, niin kuin lokakuun viimeiseen päivään  on kuulunut jo vuosia. Rauhallinen teehetki lämmitti viiman kiusaaman kropan ja oli mukava istua viltin alle lukemaan. 

      Onneksi juoksukelit olivat vielä keskiviikkona aamupäivästä niin hyvät että pääsin vielä ulkoilureiteille ja poluille ennen lumisateen yltymistä. Tykkään mennä reittejä ristiin rastiin ja joka vuosi on pienoinen yllätys missä kunnossa polut ovat. Viime vuonna sade oli tehnyt mutavelliä ja pakkanen jäädyttänyt polun pinnan. Silloin en juossut kertaakaan pienempää polkua. 

     Vuokatissa on niin hyvät mahdollisuudet kaikenlaiseen ulkoiluun ja tekemiseen. Reitit hyvin merkittyjä ja päivistä saa mukavan vaihtelevat. 

    Keskiviikon harjoitus oli kevyt kahdeksan kilometriä peruskestävyys vauhdilla. Ajattelin juosta Piimä-Heikin polun jolle tulee matkaa 5 km ja siihen lisäksi joku pieni lenkura. Valitsin helpon polun sillä arvelin sään muuttuvan treenin aikana. Pakkanen oli kireä 7-8 asteen tuntumassa ja tuuli oli kohtalaista. Poluilla oli kiva pieni lumihöttökerros eivätkä ne olleet lainkaan jäässä. Ajoin autolla Vuokatti Sportin parkkiin josta  lähdin reitille. 

   Olin pukenut ihan liikaa vaatetta ylle vaikka pakkasen vaikuttama kylmyys olikin kertautunut tuulessa. Matkalla oli sekä leveää ulkoilureittiä että  kapeaa polkuakin. Hieman mentiin ensilumen ladun sivua joka näytti olevan hyvässä kunnossa. Valmis vastaanottamaan Hiihdon Suomen Cupin tulevana  viikonloppuna.                                                                                                                                        Oma treeni sujui ihan ookoo mutta koko ajan tuuli navakoitui ja lumisade yltyi. Polku alkoi näyttämään aina vain valkoisemmalta mutta onneksi lumi oli kevyttä höttöä ja oli helppoa edetä. Vauhti oli poluille rauhallinen ja sehän se oli myös harjoituksenkin tarkoitus. 

     Lopulta tuuli ja lumisade yltyi niin että maa peittyi valkoisuuteen. Oli kivaa että pääsin tällä reissulla edes pari kertaa reiteille juoksemaan. Illalla kuuntelin takkatulen lämmössä, rauhoittava kasvonaamio kasvoillani, kuinka talvimyräkkä muovasi maaston talviseksi. Polut täyttyivät lumesta ja seuraavan aamun aura-auton jättämät kinokset pihalla kertoivat sen, etten enää lähde sinne kahlaamaan. 

Torstai aamu oli talvinen. Ikkunan läpi näkyvä maisema oli valkoinen. Aurat ajelivat ristiin rastiin ja pientä höttöä vielä leijaili hiljalleen. Pakkanen oli lauhtunut jonka huomasi jo sisätiloissa. 

Rauhallinen aamiainen jatkui rentouttavalla lukuhetkellä. Annoin aamupalan sulaa ja toihuilin niitä, näitä ennen päivän treeniä. Vuorossa oli 3km veryttely + koordinaatiot ja hyppelyt + 3km. Tämän harjoituksen päätin tehdä auratuilla kevyenliikenteen väylillä. 

Oli sanottu hyvästit syksylle vaikka vasta marraskuussa oltiinkin. Veryttely sujui mukavan kevyesti. Lumi pyöri kengän alla, sillä kerran aurattu oli saanut pienen hötön ennen kuin sade oli lakannut kokonaan. Onneksi olin vähentänyt vaatetuksen, eikä talvipuvun alla ollut kuin ohut tekninen kerrasto. Tuubihuivi oli pipoa parempi ja pää sai hengittää. Keräsin veryttelyssä lähistön kilometrit ja vein Pikku Kielon kolmen kilometrin jälkeen asuntoon sisälle ja jatkoin koordit siinä lomakotini hoodeilla. Koordinaatiot terävöitti kroppaa kivasti ja loppuverkassa kävin katselemassa missä oli aurattu ja missä ei. Ulkoilureitit olivat auraamaatta, minkä tiesinkin. Kohta ne ovat tulevaa latupohjaa ja odottavat hiihtäjiä laduilleen. Tervetuloa talvi, ainakin tänne Kainuuseen. 

    Perjantai aamun ulkoäänet olivat vaimentuneet valkoisen hangen pehmentämänä. Liikkujia oli jo liikkeellä, sää tyyni ja pilvinen. Vaikka ulkoterassin mittari näytti -7 pakkasta, ilma tuntui talvisen lempeältä. Vuorossa oli kahdet harjoitukset. Ensin juoksu ja sitten voimaharjoittelu. 

Juoksutreeni 2km + 5x 3 min / 1 min + 2 km osoitti minulle sen että nyt on kroppa valmiina treeniin maratonin jälkeen. Vielä varmasti palautuminen on osittain kesken ja siksi määrät ja tehot maltilliset. Mielestäni on hienoa miten ystävällisesti ja lempeästi harjoitusohjelma totuttaa taas treenaamaan. Ilman valmentajaa olisin kyllä ihan pulassa. Paahtaisin menemään sen enempää miettimättä. Vaikka hyvältä tuntuu, voi olla ettei hermostoni olisi samaa mieltä. 

      Aamupäivän vedot tein tasaisella suoralla, auringon paiste sai nauttimaan ja samassa mielen valtasi pieni haikeus. Viikon treenit on kohta takana ja paluu arkeen alkaa. Mutta nautitaan vielä hetkessä, katsellaan ympärille ja jutellaan ihmisten kanssa. Voimaharjoittelu  salilla teki päätöksen viikkoon. Aika paljon oli treenaajia paikalla, jokainen tekemässä omaansa. Siinä samalla sarjojen palautuksen aikana kävin viikkoa läpi mielessäni. Tällä kertaa ei paahdettu satasen viikkoa, eikä ollut tarkoituskaan.

Olen tyytyväinen siitä miten paljon juoksusta ja harjoittelusta olen oppinut viimesen neljän vuoden aikana. Tärkeimpänä pidän sitä, että kuuntelen itseäni. Aivan samoin kun kuuntelen auton ääntä ajaessani. Jos se muuttuu, mistä mahdollisesti johtuu. Pohdin jokaisen harjoituksen jälkeen, miten treeni sujui, miltä se tuntui. Nämä pohdinnat minä välitän aina valmentajalle ja uskallan olla rehellinen. 

Tämän viikon pohdinnoissa voin sanoa että keskityin kovasti siihen että kevyt pysyy oikeasti kevyenä. En juossut lisäkilometrejä vain juoksemisen ilosta vaan toin harjoitukset sellaisenaan Vuokattiin. Sain juosta ja harjoitella vapaasti loma ajan rentoudessa ja nauttia päivien viemää. 

Olin varautunut kaikenlaiseen keliin ja jos rehellinen olen, olisin toivonut että syksy jatkuu koko viikon. Lumiseen Vuokattiin olisin voinut tulla myöhemmin. Mukana olivat neljät juoksukengät mutta vain yhdet käytössä. Asics Gel Kayano 30 oli minun monitoimi kenkäni kuten aikaisemmin blogipostauksessani kirjoitinkin. Kolmekymppinen oli niin ketterä vetoihin, kuin kitkarengas talvisäällä ja salilla mukavan tukeva.

Niin se meni, loma Vuokatissa ja sanon taas sanan IHANAA... sillä minusta vaan oli ihanaa nauttia lomalla ja on ihanaa palata arkeen, töihin. Mieli on iloinen ja ihanaa sanoa...voi miten kivaa meillä on ollut... 

.... Lennä Lennä Kesäkerttu ... lennä Vuokatin valkoisen syksyn läpi...  ehkä etelän harmauteen...🐞