Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

        Olen aina innoissani seurannut kaikenlaista urheilua tv:stä. Muistan jo  lapsesta asti istuneeni katsomassa kuinka juoksijat kiertävät rataa ympäri ja mitä ihmeellisempiä jännitys näytelmiä olenkaan nähnyt. Erityisesti 10000 metrin juoksua  oli hauska seurata. Asetin suosikin ja arvailin voittajaa.  En olisi koskaan uskonut että löydän itseni  joskus juoksemassa kympin kisaa radalla.       Vaikka kymppejä on tullut vuosien varrella juostua, ne ovat olleet pääosin asfalttireiteillä, maastossa ja jokunen polullakin.  Ennen kuin aloin harjoittelemaan tavoitteellisesti juoksin kympin aikaan 1:12 ja siksi harjoittelun myötä olin innoissani kun toissa kesä alitin tunnin ajassa 58:02.  Minulle se oli iso juttu kaikkien vuosien juoksutaukojen ja muiden lisäksi. Ja tuosta jäi jano päästä alittamaan vielä sekin.       Viime kesänä juoksin yhden kympin kisan ja nyt kesäkuussa toisen, molemmat aikaan 59 ja risat, niin jäi kaivelemaan parannus.  Kesäkuisen Helsinki Central Park

          Olen tässä kuluvan kesän aikana pysähtynyt taas pohtimaan omaa harjoittelua, omaa juoksemista. Miksi juoksen, harjoittelen. Olen käynyt lenkillä kolmekymmentä vuotta, tai voisin sanoa että enemmänkin kun mietin kouluvuosia. Se on ollut haluttu ja helppo muoto liikkua, sillä liikunta ja urheilu ovat vaan niin waujuttu minulle.                     Toisaaltaan on aika kurjaa kun sitä pitää pohtia siksi että on kohdannut arvosteluja. Olen saanut arvostelua siitä että juoksen. Oikeastaan tämä alkoi sen jälkeen kun aloin harjoittelemaan tavoitteellisesti. "ONKOHAN SILLÄ MENNYT VÄHÄN YLI"... "onko sulla jokin addiktio". Ja tämä kaikki vain siksi että juoksen ja erityisesti siksi että harjoittelen harjoitusohjelman mukaan.     "Ainako vaan juostaan"  Ihmettelyjen määrä on yllättänyt minut, sillä minut tunteneet ovat tietäneet että olen juossut vuosia.  Mietin miksi joku ihmettelee että ihan tavallinenkin ihminen voi harjoitella tavoitteellise

            Nyt on saanut nauttia helteisten päivien lämmöstä ja aamupala terassilla on vienyt ajatukset viimeisten espanjan matkojen hetkiin reilu pari vuosi sitten. Miten ihanaa oli lähteä vain juoksemaan kun oli lämmin. Ei pukemisia, shortsit ja toppi päälle vain.          Ja ajatella että kehtasinkin välillä aurinkoisena päivä juoksemaan juoksumattolle kun näitä päiviä suomessa on kuitenkin niin vähän. Toisaaltaan on hyvä miettiä sitäkin millainen aurinkoinen päivä on ja mikä on oma harjoitukseni.         Viime sunnuntaina harjoitusohjelmassa oli seuraava treeni : Pk1 15km + pk2 10 km = 25km. Mietin kovasti missä ja minkä reitin juoksisin ja yhtenä vaihtoehtona oli myös juoksumatto. Nyt oma fiilis oli kuitenkin sellainen että halusin ulos, nauttimaan päivän kirkkaudesta. Kesä on meillä niin kovin lyhyt ja lämpötila oli laskeskenut parilla asteella eikä enää mittari näyttänyt ihan kolmeakymmentä. Hellepäivä kuitenkin +27- +28°  paikoitellen.        Olen juossut paljon he