Kesäkerttu...Juoksijaksi...

        Tänä vuonna  minun jouluni rakentui pala palalta. Juoksu oli touhuissa mukana ja välillä katseli sivusta kun minä paistoin ruokia pakkaseen. Harjoitusohjelman treenit oli aikataulutettu päiviini ja kun lähdin aatto aamun juoksuun oli enää joulupuuro valmistamatta.    Tonttu valaisi tietäni  alakertaan. Puuro hautui uunissa kun minä suuntasin matolle juoksemaan kevyen 15km harjoituksen.  Olin hyödyntänyt mattojuoksua parin viimeisen viikon aikana. Olosuhteet kotiteillä olivat olleet loskamöhjöstä aatto aamun  jääkoppuraan. Ja totesin myös että selviän treenistä nopeammin kun jätän kaikki pukeutumis rituaalit pakkasvarustuksineen pois.Kerran treenin aikana juoksin alakerrasta sisälle pienentämään  uunin lämpötilaa.      On kivaa tehdä jouluvalmisteluja ja muistan miten joinain vuosina ennen tavoitteellisen harjoittelun alkua jätin juoksun sivuun koko touhusta ja aloitin sen sitten taas joskus uuden vuoden jälkeen jossain vaiheessa. Koska oma suhteeni juoksuun on muuttunut, nyt se

                    Totta kai tässä harjoitellessani mietin ja pohdin mennyttä. Jotenkin vuoden päättyminen saa pysähtymään ja kertaamaan menneitä. Olen iloinen juoksuvuodestani. Se on antanut minulle valtavan paljon. Vaikka alkuvuodessa oli pieni notkahdus harjoittelussa, ei tarvittu kuin pari sanaa valmentajaltani ja ryhdistäydyin taas. Lopetin oman säätämisen, olin uskollinen ohjelmalle ja juoksin parhaan vuoteni ikinä.                 Muistan kuinka kolme vuotta sitten tasotestiä juostessani toivoin salaa että voisin joskus nousta palkintopallille. En voinut kuvitella sitä tunnetta, olin aina ollut tuloslistan hännillä. Mutta tehty työ palkittiin helmikuussa kun juoksin APK-Hallimaratonilla oman puolimaratonin ennätykseni 2.05 ja risat, se riitti tässä kisassa sarjani kolmanteen sijaan.                  Oli jotenkin hyvä lähteä jatkamaan juoksuvuotta ja näin jälkikäteen mietittynä minusta oli hyvä että kisoja oli tasaisesti koko vuodelle. Oli ihanaa edetä etapilta etapille. Olin pä

           Nyt kun harjoittelu oli lähtenyt taas käyntiin, oli tarkoitus ottaa mukaan myös omat aamuiset minilenkkini. Olin viime talvesta lähtien tehnyt aamuisia koiralenkkejä Naavan kanssa ja kun koiranpentu kasvoi, vaihdoin pikkuhiljaa kävelyt rauhalliseksi juoksuksi.          Olin tarkistanut valmentajan mielipiteen aamujuoksusta joka oli tosiaan aina korkeintaa kaksi kilometriä ennen töihin lähtöä. Tarkoitus oli vain siinä että koira pääsee vähän jaloittelemaan ja nuuskuttelemaan kiinnostavia jälkiä. Olen aikaisemmin kertonutkin miten hyvänä nämä aamujuoksuni olen kokenut. Kroppa aukeaa kivasti ja illan treeni on jotenkin ilmavampaa. Sain valmentajalla vinkin, nostaa  minilenkin kestoa vielä  muutamalla minuutilla.           Lepojaksoa viettäessäni olin jättänyt aamujuoksut pois ja maanantai aamuna peiton alla kuuntelin kuinka tuuli hakkasi puiden oksiin. Harjoitusohjelmassa illan treeni ja aamun oma minilenkki. Pyöriskelin sängyssä ja yritin keksiä tekosyytä siirtä lenkki huomise

                       Oli kivaa päästä takaisin harjoitteluun vaikka viikko oli vielä kevyt eikä määräkään vielä suurta ollut. Tuntui kuitenkin hyvältä ja valmiilta aloittaa harjoittelu jälleen ja suunnata katse seuraavaan juoksuun eli Uuden Vuoden aaton vitoseen.           Viikko oli kokonaan luminen mutta olin päättänyt että teen kaikki harjoitukset ulkona. Pakkanen oli ihan maltillinen, hieman kiristyen loppu viikkoa kohden.                   Maanantai treeninä oli kevyt 8 km ja tarkoitus pitää vauhti rauhallisena ja syke alle 136. Jäin taas töiden jälkeen keskustaan ja tein treenin Hyvinkään Juoksijoiden yhteislenkin reitillä. Tykkään reitistä koska siinä on juostavaa mäkeäkin ja näin tuo treeniin vaihtelua.             Huomasin heti alussa ettei sykkeet kyllä pysy noin matalina ja päätin olla välittämättä niistä. Alusta oli auraamattoman lumimöhjöinen ja juoksin ihan normi juoksukengillä. Tavallaan oli helpompi pitää juoksua kasassa kun pidin vauhdin aavistuksen reippaampana mikä

                                                          Oli ihanan energinen olo heti aamusta. Oli kivaa tunnustella miten hyvin palautuminen oli tapahtunut. Polari sanoi että "  olet valmis valloittamaan maailman!" Huiskis haiskis painelin menemään heti aamusta. Naava seurasi tarkkaan tekemiseni ja seurustelin sen kanssa ennen tarhaan vientiä. Se luki minua koko ajan ja välillä nauratti miten inhimilliseltä se vaikutti.                        Treeni ohjelmassa oli vain kevyt kuuden kilometrin lenkki ja ajattelin että juoksen sen ennen kun menen HyJu:n pikkujouluihin, vaikka siellä olikin yhteislenkkiä tiedossa. Olin lupautunut viemään pojan harjoituksiin ja totesin etten yhteislenkille ennätä millään mutta menen sitten juhlaan mukaan myöhemmin.         Ennen lenkille lähtöä siivoilin, tein ruan valmiiksi ja paistoin banaanipannarin illaksi. Musat soi samalla korvissa ja tanssin omaa onnellisuuttani.  Oli kivaa kun ei tarvinnut startata autoa aamun pimeydessä vaan sai viett

                                     Nyt on kulunut jo reilu viikko siitä kun rataultran huuma oli suurimmillaan. Olin tehnyt juuri oikean ratkaisun että lähdin Joensuusta vasta maanantaina kotiin. Vaikken sunnuntaina tehnytkään yhtään mitään, sain vain olla ja palautua. Ainoat asiat mitä tein oli suihku ja se että könysin Rossoon pitsalle. Matka Rossoon oli juuri mukavan könyttävä ja teki hyvää lähteä edes vähän liikkeelle. Maanantaina oli helppo matkustaa junassa hyvin nukutun yön jälkeen  vaikka jalat olivatkin aika kankeat asemalle kävellessäni. Olin ottanut vielä tiistain lomapäiväksi ja töiden pariin palasin vasta keskiviikkona.                        Ultralomani oli ohi ja oli ihanaa muistella sitä kaikkea huumaa ja niitä monia tunteita ja tunnelmia tuon 12 tuntisen taipaleen ajalta. Halusin kerrata niitä mielessäni pala palalta, miltä tuntui seistä startissa, miten matka taittui kuuteen tuntiin asti ja miltä tuntui kun viimeiset minuutit olivat käynnissä ennen kahdentoista tunn

                                     Joensuu Night Run 12 h rataultra oli kisa jota olin odottanut kaksi vuotta. Viime vuonna jouduin jättämään kisan väliin tapaturmaisen jalkaterävamman vuoksi. Ensimmäisen kerran juoksin Joensuussa kaksi vuotta sitten ja juostessani päätin etten enää koskaan lähde tällaiseen kisaan vaikka todellisuudessa tiesin että lähden kuitenkin.                 Olin todella jännittynyt vaikka alla oli hyvä valmistautuminen ja melko terveenä olin säilynyt koko treenivuoden. Kaikki matkustamisen alku sähellykset kertoivat että nyt ajatus kulkee nopeampaa kuin itse toiminta. Väärän lipun osto lähibussiin, kaukojunassa istuin väärällä paikalla ja kiven kovaan väitin sitä omakseni. Kuohuovat cocicset sain kasvoilleni junakansan nähden ja silloin sanoin itselleni että nyt rauhoitu.  Kilpailu käytiin lauantai 19.11 -  sunnuntai 20.11.2022  klo 20.00-8.00 välisenä aikana Joensuu Areenalla Tikkurilan asema                     Matkustin Joensuuhun jo perjantaina samaan tap