Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

                  Tänä kesänä on ollut jotenkin paljon helpompi juosta helteellä. Se mihin olen varsin kiinnittänyt huomion on se että teen alle rauhallisen veryttelyn ja aloitan juoksun todella kevyesti. Näin sykkeet ovat pysyneet mukavan maltillisina. Jos lähden ryntäilemään, sykkeet ovat heti alkuun korkeammat eivätkä näin tahdo enää jatkossa rauhoittua.      Viileämmillä lenkeillä mukana on ollut vettä ja joskus urheilujuomaa mutta helteellä juon urheilujuoman jo ennen treeniä sekä harjoituksen aikana. Palauttelussa lisään elektrolyyttejäkin.  Pitkillä 2-3 tunnin lenkeillä juomat kulkevat juoksuliivin mukana mutta radalla harjoitellessa pullot ovat radan reunalla. Juoksuliiviin pakkaan kaksi 500ml lötkö pulloa liivin etuosaan ja kaksi samanlaista liivin selkä puolelle.  Lauantaina harjoitusohjelmassa oli alkuun 2km veryttely ja tämän jälkeen 100m vetoja rennon kovaa. Kaksi sarjaa 10x vedot palautuksin ja loppuun 2km loppuveryttely. Tämän treenin päätin toteuttaa radalla koska siell

          Aika kiva viikko takana vaikka harjoittelussa huomaa omat haasteet ja ihanuudet nyt kun taas määrää ja tehoa on lisätty takaisin harjoitteluun. Kohta on kulunut kuukausi maratonista. Samalla kun treenit ovat hyvin käynnissä oli kivaa päästä tutustumaan itselleni uuteen tuttavuuteen... Saucony.  📷kemir              Alku viikon treeneinä oli kevyttä perusjuoksua. Mukana koordinaatioita ja hyppelyjä ja kun päästiin kohti loppu viikkoa oli seassa myös vauhtikestävyyttä ja viikon pitkistä.  Ihan vielä ei olla niissä tuntemuksissa joissa harjoitus kuin harjoitus leijailuttavat treenin jälkeen. Tuntemus on vähemmän takkuisesta lennokkaaseen. Olen joutunut kuuntelemaan kroppaa ja välillä keventänytkin tarpeen mukaan. Jos sykkeet ovat lähteneet laukalle, olen rauhoittanut ja hidastanut vauhtia. Tämän huomasi kahtena viimeisenä päivänä jolloin ihana kesäaurinko on paistanut paahtavan kuumasti.  Eikä kuumassa juoksu mielestäni mitään kamalaa ole kun siihen tottuu. Toki vauhtia joutuu v

              Vie oman aikansa että paluu harjoitteluun on valmista ja voi taas nauttia harjoitusohjelman kulusta. Maratonin jälkeinen lepojakso kulkee flow:n ja alakulonkin välimaastoissa. Saavutettu lopputulos pitää innon korkealla mutta kun harjoittelu on alkuun tauolla ja jatkuu vain muutamilla kevyillä harjoituksilla tunteet ailahtelevat hurjasti. Toisaaltaan on haikeus sitä endorfiinien rypäystä kohtaan ja innolla odottaa kuitenkin uutta saavutettavaa. Jollain tapaa on kuitenkin vaikeaa tarttua edes niihin vähiin harjoituksiin joita on luvassa vaikka niitä olisi odottanut haartaastikin.           Varmasti kaikkein vaikeinta on saada ote siihen ensimmäiseen treeniin. Asennoitua niin että jos haluan jatkaa niin se on aloitettava nyt, jos sanon;  aloitan huomenna, voi olla että huomisen jälkeen tulee toinen huominen. Kohta voi olla että niitä aloituksen päiviä on kertynyt ja kaikki on silti vain ajattelun tasolla. Onneksi  tässä kuitenkin helpottaa se että Juoksuvalmentaja on suunni