Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

                                     Nyt on kulunut jo reilu viikko siitä kun rataultran huuma oli suurimmillaan. Olin tehnyt juuri oikean ratkaisun että lähdin Joensuusta vasta maanantaina kotiin. Vaikken sunnuntaina tehnytkään yhtään mitään, sain vain olla ja palautua. Ainoat asiat mitä tein oli suihku ja se että könysin Rossoon pitsalle. Matka Rossoon oli juuri mukavan könyttävä ja teki hyvää lähteä edes vähän liikkeelle. Maanantaina oli helppo matkustaa junassa hyvin nukutun yön jälkeen  vaikka jalat olivatkin aika kankeat asemalle kävellessäni. Olin ottanut vielä tiistain lomapäiväksi ja töiden pariin palasin vasta keskiviikkona.                        Ultralomani oli ohi ja oli ihanaa muistella sitä kaikkea huumaa ja niitä monia tunteita ja tunnelmia tuon 12 tuntisen taipaleen ajalta. Halusin kerrata niitä mielessäni pala palalta, miltä tuntui seistä startissa, miten matka taittui kuuteen tuntiin asti ja miltä tuntui kun viimeiset minuutit olivat käynnissä ennen kahdentoista tunn

                                     Joensuu Night Run 12 h rataultra oli kisa jota olin odottanut kaksi vuotta. Viime vuonna jouduin jättämään kisan väliin tapaturmaisen jalkaterävamman vuoksi. Ensimmäisen kerran juoksin Joensuussa kaksi vuotta sitten ja juostessani päätin etten enää koskaan lähde tällaiseen kisaan vaikka todellisuudessa tiesin että lähden kuitenkin.                 Olin todella jännittynyt vaikka alla oli hyvä valmistautuminen ja melko terveenä olin säilynyt koko treenivuoden. Kaikki matkustamisen alku sähellykset kertoivat että nyt ajatus kulkee nopeampaa kuin itse toiminta. Väärän lipun osto lähibussiin, kaukojunassa istuin väärällä paikalla ja kiven kovaan väitin sitä omakseni. Kuohuovat cocicset sain kasvoilleni junakansan nähden ja silloin sanoin itselleni että nyt rauhoitu.  Kilpailu käytiin lauantai 19.11 -  sunnuntai 20.11.2022  klo 20.00-8.00 välisenä aikana Joensuu Areenalla Tikkurilan asema                     Matkustin Joensuuhun jo perjantaina samaan tap

              Tänään on kulunut tasan kolme vuotta kun tein ensimmäisen harjoitukseni Juoksuvalmentajan ohjelmalla. Olen tässä viime aikoina kovasti pohtinut tätä kulunutta kolmea vuotta. Mitä se on antanut ja mistä olen joutunut luopumaan. Olenko kuitenkaan luopunut mistään vaan tehnyt vain valintojani. Oliko tämä nyt kenties tässä vai miten tulen jatkamaan.                           Olen aina nauttinut harjoittelusta ja fyysisestä tekemisestä. Lapsena lähdin itsekseni hiihtämään, yleisurheilua harjoittelin omalla pihalla, halusin olla urheilija. Kävin balettikoulua joka vei jazztanssin maailmaan, pelasin monta vuotta squahia. Ajauduin hevosmaailmaan, hyppäsin esteitä, ratsastin koulua ja kengitin hevoseni.                                                        Tykkäsin ahertaa heinäpellolla, rakentaa aitoja laitumille, tehdä tallitöitä ja hakata halkoja.                   Muistan kuinka edesmennyt appiukkoni halusi oikeasti nähdä hakkaanko todella halkoja. Iso mies jäi suu auki katse

                                   Minun kituviikkoni alkoivat oikeastaan jo viime viikon perjantaina kun Vuokatin määräviikko oli tullut päätökseensä ja Pete Parkkonen lauloi Vain Elämää ohjelmassa uuden sovituksen Meiju Suvaksen kappaleesta .... Pure Mua.... Muistan tunteen kun pakkasin tavaroitani  kotiin lähtöä varten ja tiesin että nyt sitten kevennellään pari viikkoa ennen Joensuu Night Run 12 h rataultra kisaa. Tuo versio kappaleesta sai minut   tanssimaan ja jatkoin tuota tanssia vielä seuraavana päivänä kotonakin.                                                Harjoittelu tuntui kuitenkin vielä täysipainoiselta kun kotiin palattuani juoksin kevyen 15 kilometrin lenkin kotimetsän läheisyydessä. Silloin olin vielä täysin kovan harjoittelun rytmissä ja itsetunto oli taivaissa. Mutta pikku hiljaa kun huomasi että harjoittelu kevenee ja tuleva kisa lähenee, tuli jotenkin ihmeellinen epävarmuuden tila. Aivan kuin olisin ollut kalliolla ja miettinyt, kykenenkö                    kuit

                                       Määräviikko  oli suunniteltu harjoitusohjelmaani lomaviikolle jonka vietin Vuokatissa. Olin innoissani siitä että  minua odottivat sekä aamu- että  iltatreenit. Päätös määräviikon toteuttamisesta tehtiin yhdessä valmentajan kanssa ja puitteet sen toteuttamiseen olivat loistavat. Sää oli ennakkoon arvoitus mutta sillä mentiin mitä annettiin.                                                                              Olin suunnitellut päivän rytmin niin että harjoittelun väliin jää palauttavaa aikaa, voin opiskella ja lueskella muutenkin ihan vaan rentoutuakseni. Ruokailua, saunomista  ja unta väliin, mikä sen ihanampaa.                  Olin saapunut Vuokattiin lauantaina loppu iltapäivästä. Lähes koko ajomatkan ajan oli satanut vettä ihan kaatamalla ja autonkin ilmoitustauluun tulivat sanat  - Ole Tarkkana -    pariin eri kertaan ja kyllä tarkkana saikin olla kun uriin kertyi vettä ja välillä näkyvyys oli huonoa.  Sunnuntai aamu sitten heräili k