Nyt on kulunut jo reilu viikko siitä kun rataultran huuma oli suurimmillaan. Olin tehnyt juuri oikean ratkaisun että lähdin Joensuusta vasta maanantaina kotiin. Vaikken sunnuntaina tehnytkään yhtään mitään, sain vain olla ja palautua. Ainoat asiat mitä tein oli suihku ja se että könysin Rossoon pitsalle. Matka Rossoon oli juuri mukavan könyttävä ja teki hyvää lähteä edes vähän liikkeelle. Maanantaina oli helppo matkustaa junassa hyvin nukutun yön jälkeen vaikka jalat olivatkin aika kankeat asemalle kävellessäni. Olin ottanut vielä tiistain lomapäiväksi ja töiden pariin palasin vasta keskiviikkona. Ultralomani oli ohi ja oli ihanaa muistella sitä kaikkea huumaa ja niitä monia tunteita ja tunnelmia tuon 12 tuntisen taipaleen ajalta. Halusin kerrata niitä mielessäni pala palalta, miltä tuntui seistä startissa, miten matka taittui kuuteen tuntiin asti ja miltä tuntui kun viimeiset minuutit olivat käynnissä ennen kahdentoista tunn
Blogi on eräänlainen pohdintapäiväkirja mistä kaikki alkoi ja miten kuntojuoksijana voin päästä lähemmäs tavoitteitani . Kokemuksia juoksutapahtumista ja niihin valmistautumisista , omasta tavoitteellisesta harjoittelusta. Ajatuksia monista juoksuun liittyvistä asioista, juoksun sosiaalisuudesta, juoksun eri muodoista, kokemuksia ja mielipiteitä juoksuvarusteista. Tervetuloa blogiini, mukaan erilaisiin juoksuhetkiini 🐞