Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

          Täytyy kyllä todeta että tänä vuonna talvi kestää ja kestää vaikka on päästy pitkälle huhtikuuhun. Odotan todella niitä aurinkoisia ja valoisia päiviä. Sitä milloin voi treenata kevyissä asuissa. Olen niin kyllästynyt kerrospukeutumiseen joka vain jatkuu ja jatkuu.  En olisi uskonut miten jäässä ja kohmeessa voi olla juostessakin.  Torstaina tein kauden ensimmäisen ulkorata harjoituksen. 2km veryttelyä, puolimaraton vauhtiset vedot 5x 1600 m, parin minuutin palautuksilla ja loppuun vielä 2 km veryttely.      Muistan kuinka jakson alussa olin katsonut tulevan treenin ja ajattelin miten ihanaa on päästä pitkästä aikaa ulkoradalle. Saa nauttia ja antaa juoksun rullata sulalla. Mutta kun päästiin kyseiseen päivään ja harjoitukseen, mittari oli pakkasella ja kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta.  Töistä suoraan treeneihin. Harjoitusvarusteet mukana. Olin toivonut että päivällä lämpenee, vaan eipä lämmennyt.       Hyvinkään urheilupuistossa oli hiljaista, muutama nuori oli tekemässä har

                Olen pohtinut usein sitä millainen merkitys harjoittelussa on sillä, missä ja millaisilla alustoilla harjoittelen. Ja kyllä täytyy sanoa että on ollut kivaa ottaa juoksu mukaan ja viedä se eri paikkoihin. Tällä viikolla ollaankin tutuissa kotoisissa maisemissa ja pääsen tallentamaan blogipäiväkirjaani ihan ne arkisimmat areenani. Areenat esittely alkaakin maanantain  Lepopäivästä, joka saa silmukat pomppimaan ja tarinan elämään.         Lepopäivän ensitunnit on työpäivän täyttämää mutta lopun vietän rauhallista aikaa vain nauttien. Toritavarat on toimitettu postiin, haettu HartSportin energianamuja tuleviin pitkiin. Sukan varsi odottaa jatkamaan, äänikirja on ladattuna mutta silti on kivaa käännellä niitä ihan oikeita ja aitoja sivuja. Lepopäivän areena on kotona, ihanaa kaatua nojatuoliin, kuunnella, kutoa ja lukeakin.  Tiistaina sain siirtyä lepoareenalta oikein treeniareenoille. Areena aukeaa kuivuvana soratienä joka ohittaa pajunkissoin koristellun joenvarsi näkymä

             Siinä vaiheessa vuotta kun kellot on käännetty talviaikaan, vallitseva pimeys ja kalseus saa juoksijan miettimään aurinkoisempaa vaihtoehtoa. Itse päätin viime marraskuussa että 2023 ja 2024 välisen talvikauden juoksut tulevat sisältämään vähemmän mattojuoksua. Olin hankkinut juoksumaton parikolme vuotta sitten ja omassa harjoittelussani se on paras hankinta mitä koskaan olen tehnyt.                         Muistan miten olin korvannut jouluisen aattoaamun lenkin juoksumatolla.      Tuona pimeänä marraskuun iltana jolloin tiet eivät olleet vielä jäässä, tein päätöksen että kaudella 23-24 pyrin vähentämään juoksumaton käyttöä. Ja asennoitua olosuhteisiin ja hyödyntää sisärataa enemmän kuin aikaisemmin.                      Ai kamalaa miten pimeältä marraskuu näin keväällä katsottuna näyttääkään.  Se että vähensin tällä kaudella mattojuoksua, tuntui minusta kevään ensimmäisellä sulalla onnistuneelta päätökseltä. Muistan miten vuosi sitten vei oman aikansa, että kroppa tottui

          Olen pohtinut vastausta saamaani kysymykseen. Mikä on juoksumatkoista minulle se mieleisin? Tähän on todella vaikea vastata sillä juoksu on niin monipuolinen laji. Toki omalla kohdallani olen saanut opetella juoksemaan eri matkoja eri tavalla ja tämä on tehnyt juoksuharjoittelusta ihanan mielekästä  puuhaa.    On ollut oma tiensä opetella juoksemaan kymppi kymppinä ja maraton maratonina. Ja kun tähän vielä lisätään matkoista 800m, on koettu juoksuharjoittelun nautinnon monipuolinen kirjo. Ja tässä sitä sitten ollaan. Mikä on se mielekkäin.  Helsinki 2009 42.2 km                      Tässä kuvassa kuvittelin vielä juoksevani maratonia seuraavanakin vuonna mutta kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut lopetin juoksun kokonaan muutamaksi vuodeksi. Siirryin kovatehoisille ryhmäliikuntatunneille, viisi kertaa viikossa. Kroppa meni aivan sekaisin ja painoa kertyi.  Kuvittelin mitä kovempi meno ja mitä useammin, sen parempi.  Tukholma 2016 42.2 km       Seuraava  maraton oli tusk

        MK Facade Maantiejuoksu Cupin viides ja viimeinen osakilpailu juostiin lauantaina 16.3.2024 Vantaalla. Olin pysynyt terveenä ja sain vietyä koko Cupin läpi oikeinkin onnistuneesti. Viimeinen kisa toi minulle oman reittiennätyksen ja tämä antoi hyvän viitteen tämän hetkisestä kunnosta.  Kisa aamu heräsi kostean sumuisena ja olin tyytyväinen että  viimeiset harjoitukset oli juostu ulko olosuhteissa sateisen viikon aikana. Mieli oli hyvä ja siltä tuntui kropassakin.       Kisakeskuksessa olin taas hyvissä ajoin. Viimeisen kerran numero 36 lähti narulta matkaani. Olo oli mukavan kevyt. Viimeiset energiat nappasin pukuhuonella. HartSportin energianamut oli oikeinkin hyvä juttu. Kisakengiksi valitsin Asicsin magic speedit, samat millä juoksin syksyn eka kisassa.       Tunsin jo veryttelyssä kropan hyvän vireen. Maltoin pitää veryttelyn rentona mutta hallittuna kuitenkin. Tein viimeiset suunnitelmat reitille ja tavoite oli päästä lähelle eka osakilpailun aikaa  56.46.      Juoksualust

               Tämän sunnuntain pitkä hidas treeni oli kevyt 20km. Aina alkuun mietin millä tämän ajan taas saa kulumaan. Oikeastaan nuo ajatukset kestävät vain hetken, juoksen sitten yksin tai yhdessä. Kun juoksu ja matka lähtee käyntiin, hurahtaa aika ihan siivillä. Juoksua rytmittää juoman ja geelin otto välit, joita pyrin toteuttamaan kaikissa pidemmissä harjoituksissani.  Tänään geelit otin rauhallisesti nauttien. Juoksualusta oli omalla haastavuudellaan saanut minut valitsemaan selkeän geelitauon, sen sijaan että olisin ottanut energiat lennossa.  Lenkin aikana muistelin kaikenlaista omaan juoksemiseeni liittyvää ja sai minut pohtimaan juoksenko mielummin yksin vai yhdessä. Ehdoton vastaukseni on ... yksin. Nautin siitä ettei minun tarvitse miettiä kenekään muun aikatauluja kuin omaani. Saan kuunnella juuri sitä musaa mitä halua ja juostaa juuri siellä minne nenä näyttää ja ihan vain omaa vauhtiani. Treenit teen vain omaa itseäni kuunnellen.         Toki olen vuosien varrella juo

            Talven viimeistä viikkoa viedään. On ihanaa miten valon määrä on lisääntynyt ja vaikka loskajäämössösössö ärsyttääkin, tietää ettei sitä enää kovin kauaa voi jatkua. Ja viikon aikana talvi vaihtuu kevääseen. On kivaa huomata että harjoitukset jatkuvat kisattujen etappien jälkeen ja syksyn maraton tuntuu niin kovin kaukaiselta. Etapit auttavat pitämään kiinni harjoittelussa ja juoksu on älykivaa.  Viikko käynnistyi sisätreeneissä. Karvalakin kokoiset lähmylumihiutaleet eivät innostaneet yhtään ulkojuoksuun ja päivän aikana satanut mössö sai valitsemaan harjoituspaikaksi kotisalin.  Maanantai  Alkuun kevyttä veryttelyjuoksua 3km. Väliin koordinaatiot, perään reippaat vedot ja loppuun veryttely 3km.      Alkuverkka hurahti hetkessä kun lueskelin samalla päivän lehdet. Kropasta huomasi heti miten hyvin maksimina juostusta kisasta on palauduttu. Juoksumatolla oli kiva rullailla vaihteeksi. Jäisellä tiellä tehdyt harjoitukset aina hieman mietityttävät.  Koordinaatoissa oli tuttua

              Viime viikonloppuna juostu kilpailu elää vielä kovasti mietteissä, mutta oli jotenkin ihana todeta miten kivaa on käydä läpi koko jännitysnäytelmä. Joka alkaa  niistä viimeisten viikkojen harjoituksista. Käy läpi koko tapahtumakaaren, valmistautumisista maaliviivan ylitykseen ja sitten sitä elää päiviä huumassa joka laantuu ja katse asetetaan taas seuraavaan.         On ihanaa juosta kiireettömästi ja  nauttia siitä kun päivä alkaa hämärtymään illaksi. Työpäivä on takana eikä enää tarvitse otsalamppua. Ensimmäistä kevyttä harjoitusta juostessani kelaan läpi viikonlopun tapahtumat ja on jotenkin levollinen mieli palata taas harjoitusten pariin. Edessä on kevyt viikko ja kroppa saa palautua. Koko minä palautuu rauhassa ja aikaa on töiden jälkeen lepopäivien puuhastelulle.       Kevyt viikko palauttaa kisamoodin taas normi harjoittelun pariin. Perustekemisen tuttuus on asioita joista on valtavan hyvä pystyä pitämään kiinni. Kisaan valmistautuminen vie niin kropan kuin mielen

              Saul SM-Hallit kisattiin 16-18.2.2024 Jyväskylän Hipposhallissa. Oma kisa 800m juostiin sunnuntaina ja mahdollisti samalla mukavan vierailun kaupungissa. Startti oli vasta iltapäivällä joten hotellissa oltiin aina huoneen luovutukseen saakka. Minun kisa aamujen perinteeseen kuuluu niin rauhallisuus kuin jännityskin.  Kerroinkin jo aiemmin miten vapisin pelosta ja jännityksestä. Ei minua itsessään juoksu jännittänyt, se menee niin kuin sen mennä pitää. Eniten ehkä olin huolissani siitä että olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pystyn tekemään onnistuneen veryttelyn ja pääsen viivalle muiden mukana. Varusteet pelaa enkä oksenna aamupalaani radalle. Läpi oli kelattu kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Jännitys ja pelko on sitä että kauan odotettu voi mennä pilalle joskus pienestäkin.  Saavuttiin Hipposhalliin vähän ennen puolta yhtä iltapäivällä. Sähköisen osallistumisen varmistuksen olin tehnyt jo hyvissä ajoin kisasivuilla olevan linkin kautta. Hallille saavuttua hain ki