Kesäkerttu...Juoksijaksi...

   Olen ehkä tietämättäni kulkenut vuosia oman juoksijani varjossa. Yrittänyt kaivaa esiin sen mitä olen ihannoinut. Neljän vuoden tavoitteellinen harjoittelu on auttanut minua löytämään itsestäni Juoksijan. Olen saanut vastauksia omiin kysymyksiini, mitä tämä jatkuva taival on opettanut. No mitä se sitten on opettanut ja antanut,  kun sitä niin kovin painotan monissa julkaisuissani.                     No ensimmäinen asia on se, että harjoitellessa olen oppinut miten monipuolinen laji juoksu on. Harjoitukset ovat vaihtelevia  ja mielenkiintoisia. Harjoittelukausi jakautuu omiin osiinsa. Olisi ollut ihana käyttää sanaa jana, mutta se nyt ei taida tähän sopia.           Pidän veryttelyä yhtenä tosi tärkeänä asiana minkä olen oppinut vasta harjoitusohjelman kautta. Alkuun oli todella vaikeaa pitää veryttelyjuoksu aivan kevyellä hölkällä ja kun se ei toteutunut, se vaikutti negatiivisena koko lopun juoksuun. Meni loppujen lopuksi aika kauan ennen kuin opin veryttelemään oikein, minulle so

                          Aktia Cup on jotenkin aina Aktia Cup vaikka nykyiseltä nimeltään MK Facade onkin. Olen vuosia seurannut cupia ja viime talvena kävin juoksemassa yhden osakilpailun. Kaudelle 2023-2024 hankin Aktiapassin ja tavoite on juosta kaikki viisi osakilpailua jotka juostaan noin kuukauden välein marraskuusta maaliskuulle.  Minulla on pitkään ollut halu juosta jokin cup läpi. On jännää seurata miten pisteet kertyvät ja on myös jännää lähteä kuukauden välein samalle reitille. Ja kun loppu syksystä kohti kevättä juostaan, voi juoksualusta ja keli olla todella vaihteleva. Tämän kauden ensimmäinen osakilpailu  juostiin lauantaina 18.11.2023 Vantaan Hakunilassa.  📷Kemir               Aamulla kävin pihalla tunnustelemassa lauantai keliä, ihanan kirpakka pikku pakkanen ja täysin tuuleton. Ihanteellista varmaankin juosta, vaatetusta pitää vielä miettiä mutta päätöksen kisavaatetuksesta teen veryttelyjuoksun yhteydessä.             En oikein tiedä miksi jännitin tätä starttia en

     Vuoden harmain aika tekee oman haasteensa harjoittelulle.    Vaikken koskaan olekaan ollut sään kanssa sumplija. Ainoastaan viime talvena juoksin paljon juoksumatolla, sillä kotihoodini reitit olivat koko talven surkeassa kunnossa. Yritän tänä vuonna vähentää maton käyttöä ihan vain siksi, että työpäivän jälkeen voisin olla vielä ulkona. Toivon ettei jääkoppura pilaa suunnitelmaani.  📷Kemir               En ole oikeastaa koskaan  välittänyt marraskuun harmaudesta minua rajoittavana.  Se ei ole tehnyt treeniin lähtöä vaikeaksi, vaikka valoa kaipaankin. Ehkä ensimmäiset illat kellon siirtyessä talviaikaan, havahduttavat minut siihen, miten paljon mukavampaa on juosta kun on vähän valoa otsalla.Kotihoodeillani katuvaloja puuttuu aina sieltä täältä ja on pätkiä missä ei valaistusta ole lainkaan. Kokemuksen kautta olen löytänyt reitit ja varusteet tähän harmaimpaan aikaan.       Otsalamppua käytän oikeastaan kahteen tarkoitukseen, heijastimena ja reitin turvalliseen kulkuun. Kaikki ot

  Onko loppuajalla väliä?  Tätä asiaa pohdin viimeksi Torreviejan aallonmurtajalla. Ja samaa olen  usein pohtinut siksi, että oma tavoitteelinen harjoittelu jonka aloitin vasta keski-iässä on saanut omanlaista arvostelua. On innostunutta kannustusta mutta myös ihmettelyä. Olenko seonnut tai hurahtanut. Mutta kuten olen tästä aiheesta aikaisemminkin kirjoittanut , vastaukseni on ... tai luulen niin...vain juoksija ymmärtää juoksijaa.  📷Kemir  9/2023                  Ymmärrän sen, että on vaikeaa asettua toisen tilaan miettimään mitä se merkitsee kun olet innokas harjoittelemaan harjoitusohjelman mukaan. Olen lukenut kirjoituksia joissa annetaan ohjeita miten arki ja liikunta saadaan sopimaan yhteen. Somen vaikutusta omiin tavoitteluihin  sun muuta. Pitääkö noudattaa harjoitusohjelmaa vaikka olisi väsynyt vai jättää noudattamatta. Tämä on varmasti hyvin henkilökohtainen asia. Toinen sopii toiselle ja toinen ei.  Omalla kohdallani olen miettinyt mitä minä haluan ja miksi, millaiset resur

                     Oli ihanaa palata Juoksijan Vuokattiin. Ainakin viimeiset vuodet juoksu on ollut mahtava matkakumppani.  Odotan jokaista hetkeä kun puen juoksukengät jalkaan ja astun ovesta ulos. Juoksijan Vuokatti on minulle aina myös rentoutumisen aikaa, vaikka viime vuonna juoksinkin määräviikolla suunnitellusti yli 100 km. Juoksijan loma muovautuu juuri sen näköiseksi kuin sen milloinkin haluan muovata. Harjoitusohjelma on juuri sellainen että juoksijan on kiva olla ja lomailla.  Minulla on selkeä päivärutiini  mikä vie minun hetkeni eteenpäin. Saattaa olla että olen vetämässä tasavauhtista vk 1 vetoa palautuksineen tai sitten nuuskuttelen polun  tuoksuja ja etenen rauhallisesti nauttien. Ehkä istun lukemassa tunti tolkulla... kaikki kuitenkin juuri sitä, mikä saa minut elämään tätä hetkeä.              Joka syksy saa jännittää, millaisessa kelissä sitä mennään, kerran satoi kaatamalla melkein  koko viikon, usein on ollut pakkasen puolella ja aurinko paistanut kirkkaasti. Täm