Kesäkerttu...Juoksijaksi...

         Talvijuoksu on ihan mielettömän kivaa silloin kun voi juosta talvisissa olosuhteissa. Pakkanen ei haittaa treenille lähtöä, mutta se mistä olen tarkka, haluan että alusta on juostavaa. En tykkää möyriä lumisohjojää möhjössä  enkä juosta epätasaisella jääkoppuralla. Talvella juoksukilometrejä kertyy sen verran paljon että haluan suojella jalkojani ja välttää mahdolliset muljahdukset ja kaatumiset.       Talvijuoksu pistää minut aina miettimään varustusta, haluaisin että juoksu on mahdollisimman mukavaa talvijuoksuvaattein.  Etelä Suomessa tämän talven kelit ovat olleet melko vaihtelevia mutta mitään kovia pakkasia ei ole ollut. Tosin juoksualustasta johtuen olen juossut juoksumatolla enemmän kuin koskaan mutta ne talvijuoksut jotka olen ulkona juossut, olen nauttinut ihan valtavasti.       Asicsin talvijuoksu takki on ollut minulle tämän talven ihana lemppari.   Olen aikaisempina talvina pukenut kropan yläosaan topin, teknisen aluspaidan, teknisen juoksupaidan ja kovemmilla pak

            Cupin 4. osakilpailu juostiin Hakunilassa viime lauantaina 18.2.2023. Oli kivaa olla mukana kisassa jota olin jo useampana vuotena miettinyt. Tammikuun osakilpailu lipui minulta ohi auto ongelmien vuoksi. Toisaaltaan jännitti hiukan mutta silti lähdin oman näköisen juoksuni kanssa matkaan. Tiesin että tulen olemaan tuloslistan hännillä enkä antanut sen häiritä. Tiesin myös miten kivasta tapahtumasta on kyse ja oli mainiota startata auto kohti Hakunilaa.     Tuuli oli kova, lunta pyrytti ja oikein hurrailin kun putsailia autoa,voin tunnustaa että olisi tehnyt mieli heittää lenkkarit ties minne ja unohtaa koko kisastartti. Vaan ei, sinne mennään minne pitikin, oli keli mitä tahansa, sama se on kaikille muillekin.     Olin hyvissä  ajoin kisapaikalla. Aikaa lähtölaskentaan noin puolitoista tuntia. Hyvin ennättää jälki-ilmoittautua ja tehdä verkkaa rauhassa. Olin edellisenä päivänä päättänyt että juoksen ihan normikengillä mutta otin myös nastajuoksukengät mukaan.  Keli oli raa

                     Olen päässyt tutustumaan Asics Gel-Nimbus 25 kenkään noin maratonin verran. Kilometrit kerrytin pelkästään juoksumatolla, sillä tämän talven juoksureitit omien harjoitusmaastojeni osalta ovat olleet surkeassa kunnossa. Luulen etten olisi saanut tarpeeksi sopivaa tuntumaa jääkoppuralla tai muuten huonolla alustalla juosten.             Ennen mattojuoksua totuttelin kenkiin sisätiloissa pieniä matkoja kävellen. Huomasin heti jalkaan laittaessani että tuntuma oli paljon pehmeämpi kuin edellinen mallini Nimbus 23. Jalkaan kenkä sujahti kuin sukka ja huomasin miten hyvin se oli pehmustettu, tämä oli ensimmäinen havaintoni. Jalka lepäsi mukavasti kengässä, tunne oli miellyttävä.  Kengissä on uusi FF BLAST PLUS ECO-pehmuste jossa on 20 % enemmän vaahtoa verrattuna aikaisempiin malleihin. Vaahdon  valmistuksessa on käytetty vähintään 20 % biopohjaista materiaalia. Välipohjan pehmuste mahdollistaa mukavan pehmeän laskeutumisen. Kengän päällisessä on käytetty vähintään 75 %

        On aina niin kivaa siirtyä kovilta viikoilta kevyempään harjoitteluun ja tunnustella miten kroppaa kutkuttaa ja olisi kiva päästä juoksemaan. Jotenkin sitä on silti jo vähän odottanutkin. Eilisen 22km treenin jälkeen oli kiva tikuttava olo ja melkein unohdin että tänään on lepopäivä.  Vaikka päivä alkoikin yhdellä kammottavimmalla tavalla, tunsin miten ihanasti kroppa oli levännyt.          Tottakai se oli levännyt, sillä heräsin "plim" tasan kello kahdeksan vaikka työvuoro alkoi jo puolelta. Iik, miten näin voi käydä, äkkiä soitto osastonhoitajalle, täältä tullaan. Olisko urani aikana kerran aiemmin käynyt näin. "Tule rauhassa, sairaala on pystyssä edelleen." Maanantai Lepo Lepopäivänä en koskaan tee mitään sen kummenpia fyysisiä hommia. Työn jälkeinen ilta kului espanjan läksyjen parissa, lueskelin, touhuilin pientä. On jotenkin kivaa antaa kropan vain olla. Unohtaa koko harjoittelu hetkeksi.             Tiistai sai kivan startin kun pääsin hyvin nukutun y