Kesäkerttu...Juoksijaksi...

                          Naisten Kymppi juostiin aurinkoisessa säässä jota kylmä tuuli välillä viilensi. Olin juossut Naisten Kympillä edellisen kerran 2007, joten aikaa oli vierähtänyt. Tosin ensimmäisestä kerrasta vielä enemmän sillä 30.5.1993 juoksin ensimmäisen Naisten Kymppini ja tuon tapahtuman seurauksena juoksen yhä edelleen. Kotkyt vuotis juhlajuoksu siskoni kanssa nostatti vuosien muistoja mieleeni ja reitin varrella niitä oli ihan äärettömän kivaa muistella.  Muistan miten mieletön voittaja fiilis oli kun ensimmäisen kerra juoksin maaliin. Mitään virallista ajan ottoa ei silloin ollut ja juuri ehkä se teki osallistumisesta helppoa. Alun suunnitelmissa meillä olikin silloin kolkyt vuotta sitten, kävellä reitti läpi ja viettää tapahtuman jälkeistää aikaa piknikillä. Mutta alun hölkkä askeleet toivat meidät silloin hölkäten maaliin.    Naisten Kymppi täytti silloin kymmenen vuotta.     Nykyajan Naisten Kympillä on mahdollisuus myös ajan ottoon. Mutta päätin jo silloin kun ties

                Maratonin juokseminen vaatii itseltäni taustalle hyvän valmistautumisen harjoittelussa mutta myös valtavan ison henkisen latauksen. Vaikka olenkin hyvin malttamaton odottamaan yhtään mitään, tykkään kuitenkin pitkällä matkalla siitä että se kestää pitkään. Toisinaan aika hurahtaa ihan hetkessä mutta silti joudun tekemään koko ajan pitkän tähtäimen suunnittelua juostessani.  Kuulostelen omaa itseäni ja jatkan kilpailua oman sen hetkisen kuntoni kanssa.  Viimeinen maraton oli onnistunut taktinen taistelu josta jäi äärettömän hyvä mieli. Ja tuo maratonin aiheuttama leijailu on jatkunut koko lepojakson, jota olen tunnollisesti viettänyt.  📷kemir     Pitkän kisan jälkeen en koskaan lähde harjoittelemaan tai juoksemaan ellei harjoitusohjelma niin sano. Ja minun ohjelmissa on aina ollut selkeä lepojakso. Annan itseni levätä ja nauttia kiirettömyyttä, miten se nyt muuten arkeni kanssa on mahdollinen. Juoksemaan olisin voinut lähteä saman tien maratonin jälkeen jos olisin halun

                                  Kööpenhamina Maraton juostiin sunnuntaina 14.5.2023. Sain olla yksi niiden tuhansien juoksijoiden joukosta joka pääsi nauttimaan hyvin järjestetyn maratonin kaikki mukavuudet aina siihen saakka kun haikeana kävelin kilpailu alueelta pois. Köpis oli antanut minulle enemmän kuin lopputuloksen, se oli antanut upean juoksumuiston niiden monien muidenkin juoksujen joukkoon ja uskon  kun aikaa kuluu, on sillä aivan erityinen merkitys. 📷@runstinde             Maraton matkalle lähdettiin perjantaina 12.5.23 Tampere Pirkkalan kentältä. Oli kivaa katsella pienen lentokentän pikkuruista ihmisvilinää. Tunti riitti hyvin kenttätouhuihin ennen koneen lähtöä. Olin matkaamassa Köpikseen kolmatta kertaa mutta ensimmäinen maraton siellä edessä.  Lentomatka sujui pienessä hujauksessa. Puolentoista tunnin aikana kuvittelin vastassa olevaa. Olin rauhallisin mielin, vaikka jännitti, se ei ollut yhtään sellaista jännitystä mitä aikaisemmin oli ollut. Olin hyvin luottavainen

          Maanantai aamuna totesin. Jos kaikki sujuu hyvin olen kuuden yön päästä jännittämässä Köpisken maraton startissa. Sinne on vielä hyvin pitkä matka ja nyt en voi muuta kuin antaa ajan kulua ja hoitaa loput harjoitukset.  Oli kivan hyvä mieli ja upea aamu kun kävelin sairaalalle. Kivaa mennä töihin. Sininen taivas taustalla teki urbaanista maisemasta melko kauniin.  Maanantai liiteli menojaan ja kivasti minä siellä kyydissä keikuskelin. Kahdeksan tuntisen jälkeen kodin kautta Helsinkiin. Velodrom huokui omaa historiaansa ja katselin kuinka punapaitaiset alkoivat valua sen uumeniin. Minulla pari tuntia aikaa ja niin siirryin oman harjoitukseni pariin.  Kotoa lähtiessä oli ollut melkein "helle" ja laitoin ylle vain lyhyet vaatteet mutta Velodromilla olikin kylmä ja raaka tuuli. Siinä sitten parkkipaikalla lisäilin vaatetusta ja samalla mietin reittiä. Treeninä kevyt 4km alkuun, väliin koordinaatiot ja hypyt sekä loppuun vielä kevyt 4 km.  Alkuun hölkkäilin rauhaksiin Kä

                        Toukokuun ensimmäinen arkipäivä heräili sateiseen ja koleaan maisemaan,hassua miten aamukahvilla mietin, matolle vai maastoon. Päätin kuitenkin etten ala kirimään tässä vaiheessa harjoituksia kiinni. Se mikä eiliseltä jäi juoksematta saa olla juoksematta. Tänään harjoitusohjelmassa on lepo joten tämän  enempää rytmiä en enää riko, onhan maratoniin  enää vain alle kaksi viikkoa.  Tiistain työpäivän  jälkeen istuin pitkään ja hiljaa katsellen mitalli rivistöjäni  ja paria pokaalia. Oli jotenkin nuopea olo ja tunsin kaikki hetkeksi jotenkin niin merkityksettömiksi. Olin kai itselleni myös vihainen siitä että viime viikolla putosin harjoitusohjelman kyydistä. Teinkö sen tahallani, olisinko halutessani oikein voinut pinnistää. Tänään minä tunnen etten ole yhtään mitään, tehty työ ei tunnu missään ja kaikki nuo roikkuvat mitalit oikeastaan vain ärsyttävät. Se mitä on tapahtunut viime syksynä juostun Joensuu night run 12h rataultran jälkeen, minun pitäisi puhkua maltta

          Ei kisa- vaan koeviikko. Nyt siis edessä hieman erilaiset jännitykset ja tankkaukset. Tässä kohtaa keventelyyn ei kuitenkaan ole varaa vaan vielä loppu lukukauden viimeisin rutistus edessä. On tavallaan kiva  valmistautua nyt ihan toiseen ja juoksu kulkee siinä kuitenkin kivasti mukana. Maanantai oli lepo- ja lomapäivä, joten uppouduin täysin espanjan opiskelun maailmaan. Koe torstaina ja sitä tässä nyt jännäillään vaikka harrastus- ja kevein asentein sen otankin.                  Tiistaina pääsin aloittamaan taas treenin heti töiden jälkeen. Olin tunnustellut itseäni ja totesin että hyvin oli palauduttu edellisen viikonlopun treeneistä. En olisi pari vuotta sitten uskonut miten nopeasti 25 km lenkistä voi palautua. Mutta hyvä näin.  4km + koordinaatiot+hypyt +4km on harjoituksena sellainen joka vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä mutta on mukava harjoitus avaamaan treeniviikon. Se on mukavan palauttava mutta toisaaltaan antaa kivan herätyksen kropalle kun syke nousee koordi