Kesäkerttu...Juoksijaksi...

              Vietin taas viikon Vuokatin ihanissa lomafiiliksissä. Mun lempipaikka, minne on aina niin kiva palata, vuodesta toiseen ja sinne palaan taas, viimeistään ensi syksynä.             Harjoitusohjelma kulki taas mukana ja kirjat sai rentoutumaan illan rauhalliseen hetkeen. Lukiessani Oskari Saaren kirjoittamaa kirjaa Aki Hintsan taistelusta haimasyöpää vastaan,  Tänään Olen Elossa sai minut useaan kertaan pohtimaan sitä mitä minä haluan. Mihin minä kykenen. Mikä on älytöntä, mikä ei.              Loma viikon aikana tein kaikki harjoitusohjelman mukaiset treenit, hieman tuli ylimääräisiä kilometrejä mutta ne kertyivät lähinnä koiran pissatusjuoksuista, 1-2 kilometriä per kerta. Toki olisinhan voinut ne kävelläkin. Ajattelin lumituiskussa ääneen "ihana olla täällä taas, tätä minä haluan tehdä " ja katselin kuinka askel irtosi alustasta ja laskeutui siihen taas.             Sunnuntain kohdalle oli harjoitusohjelmaan merkattu 18 kilometrin mittainen rauhalli

         Nyt on mielettömän kiva fiilis kun harjoittelu sujuu taas hyvällä rytmillä. Jonkin verran olen työ-ja arkiasioiden vuoksi joutunut vaihtamaan harjoituksen ajankohtaa siitä miten treeni on ohjelmaan suunniteltu mutta ne viikot jotka pystyn toteuttamaan täysin suunnitelman mukaan ovat kyllä parhaita. Se tuntuu ihan selkeästi juoksuvireessä.       Hyvinkään Juoksijoiden yhteislenkin          lähtöpaikka                 Tunsin jo viime vuoden lopulla että kunto on parantunut. Ihan kuin olisi käännetty yksi napsu ylöspäin, pääsääntöisesti juoksu on kevyttä ja ponnekasta. Vauhtikestävyysharjoitukset ovat vielä hallitumpia kuin aikaisemmin.                 Voimaharjoittelun tulokset tuntuvat selkeästi ja olenkin treeniosion kommenteissa kirjannut itselleni ylös sen miten ylpeä olen erityisesti siitä miten paljon oma juoksutekniikkani on kehittynyt. Ylämäkijuoksussa huomaan hyvin miten paljon  olen saanut voimaa työntöön.  On kivaa huomata miten harjoittelu vi

  Talvijuoksu asettaa taas omat vaatimukset treenivarustukselle ja ainakin omat juoksureittini ovat monesti jos monenkin laisessa kunnossa. Etelä-Suomen vaihteleva sää saa myös juoksualustan muuttumaan hyvinkin nopeasti. Ainakin tällä hetkellä nastakengät ovat itselleni ihan ehdottomat. Tosin kun mietin vuosia taakse päin omaa juoksu historiaani, niin loppujen lopuksi nastallisilla kengillä juoksu on oikeastaan aika uusi juttu.  Yritän pitää itselläni useampia juoksukenkiä niin kesällä kuin talvellakin ihan sen mukaan millaisesta harjoituksesta , juoksualustasta on kyse ja toki myös siitä että jalkaterän lihakset saisivat erilaista kuormitusta kenkää vaihtamalla. Oikeastaan jalkavammoja ei itse harjoittelu ole tuonut vaan lähinnä tapaturmat joko muualla tai juoksulenkin aikana.                                                                                  Itselläni on tähän asti talvijuoksussa ollut vain yhdet nastakengät  talvea kohti. Nyt kuitenkin päätin hankkia vaihtoparin ja lä

Olin niin kovin odottanut vuoden  2021 viimeistä lappujuoksua.    Omalle kohdalleni ei lappujuoksuja kertynyt kuin kolme ja se että juoksee juoksutapahtumissa lappu rinnassa sen kaiken juoksuporukan mukana on vaan niin äärettömän kivaa. Tiesin että saisin oman uuden viiden kilometrin ennätykseni uuden vuoden aattona tai ainakin uskoin niin.               Alkuviikosta ennen vuoden vaihtumista tulikin sitten ilmoitus että kiihtyneen korona- tilanteen vuoksi Vantaan Uuden vuoden juoksu siirtyy seuraavaan vuoteen. Toki vähän tätä jo aavistelinkin  mutta toivoin vielä loppuun saakka että kisa juostaisiin.  No vuoden viimeisen lenkkini juoksin sitten vähän fiiliksen mukaan. Ajattelin  että teen vain kevyen peekoolenkkini mutta innostuin kuitenkin tekemään vetoharjoituksen joka ei ehkä ollut ihan järkevää osittain peltotiellä jossa jalkoja sai nostaa hangesta ihan mukavasti. Siinä juostessasi kelasin kulunutta vuotta ja tosiaan harmittelin sitä miten vähälle lappujuoksut olivat jääneet. Hieno