Eräs juoksijaystäväni antoi minulle vahingossa nimen Kesäkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillä olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietäen että mahdotonkin voi joskus olla mahdollista. Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesäisin yleisurheilukenttä pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jäljillä juoksin "radalla". Talvisin vaadin isääni jäädyttämään nutrsille luistelukentän valssihypyille ja pirueteille. Välillä hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. Päädyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisälläni elää pieni tanssija loppu elämän. Aikuisena ajauduin tyttäreni vanavedessä hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittäjäksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppäämään esteitä. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. Heinätalkoot oli heppakesien parhaita hetkiä. Juoksulenkeillä olin käynyt sattunaisesti aina. Välissä tosin saattoi olla vu
Talvi asettaa omat vaatimukset harjoittelulle ja luulen että etukäteis suunnittelu on tarkempaa kuin kesällä, tai sitten muistan väärin. Ensimmäinen asia mitä mietin, on se, millainen on juoksualusta ulkona. Työpäivän jälkeen haluan haistella raitista ilmaa. Vaikka kotona on juoksumatto, aion tänä talvena säästää sen käytön vain ääriolosuhteisiin. Katsotaan sitten keväällä kuinka hyvin olen pysynyt suunnitelmassa. Maanantain harjoitusohjelmassa luki kevyt 8 km. Aamulla mietittynä se kuullosti kivan kevyeltä ja palauttavalta mutta töiden jälkeen olin aivan uuvuksissa. Palelin, keuhkoputki oli karhea ja oli voimaton olo. Tuplasin astmalääkkeen ja lepäsin illan, nukkumassa olin jo heti yhdeksän jälkeen. Tiistai oli jo aivan toisenlainen. Hyvinkin voimallinen olo vaikka keuhkoputki karhealta vaikuttikin. Töissä mittailin, ei kuumetta ja päivä sujui hektisyydessään hyvin ja voi miten kivaa meillä oli mun huippukollegoiden kanssa. Hersyvä nauru meidän sisäpiirin huumorill