Kesäkerttu...Juoksijaksi...

Paljon aina liikkuneena olen tottunut siihen että aina vähän jotain paikkaa kolottaa. On tullut isoja revähdysvammoja, ruhjeita ja nyrjähdyksiä, lihaskipu on ollut se ihanteellisin ja palkitsevin. Kiputilat ovat yleensä parhaiten parahtuneet hyvällä kehonhuollolla. Lopputalvesta aloin huomaamaan kipua silloin tällöin säären etuosassa, levossa ja joskus myös juoksuun lähdössä. Kipu kuitenkin helpottui nopeasti liikkeelle lähdön jälkeen. Ajattelin että se oli ohimenevää jäykkyyttää ja jatkoin samaan tapaan harjoittelua kuin ennenkin. Huomasin kuitenkin että kipu provosoitui jos jalkaan eksyi kenkä joka ei juostessa rullannut hyvin vaan tavallaan töksähti alustaan ennen jalkaterän liikettä, minun mielestäni  silloin puhutaan traktorinpohjasta. Olen ajanut traktoria ja tiedän miltä penkillä istuessa tuntuu, joissain tilanteissa on ollut vaikea löytää pehmeästi rullaavaa etenemistä.  Jatkoin juoksua ja muuta harjoittelua ja havahduin siihen että vaiva vaan yltyy eikä paljoa help

Usein tulee juostua samoilla reiteillä mutta pienikin muutos tutulla matkalla tekee ihanaa vaihtelua treeniin. Uutta katseltavaa ja ihmeteltävää ei koskaan ole liikaa. Tulee ehkä liiankin vähän vaihdettua lenkkimaisemia. Ehkä sitä on niin mukavuuden haluinen ja ainakin itse ajattelen  että treeni tulee tehtyä nopeammin tutulla pätkällä. Nopeudella tarkoitan sitä että voi vaan lähteä juoksemaan , miettimättä sen kummemmin  mitään muuta. Tosin se mikä tutusta kivastakin reitistä tekee tylsää, tulee mietittyä hiljaa mielessään; ai nyt mä olen vasta tässä ; voi että, se tuulinen suora on vielä edessä  ;  no niin taas tässä kohtaa on sitä ja tätä... Uudella reitillä ei edes huomaa ajan kulumista  koska  et yhtään tiedä mitä seuraavan mutkan takana tai mäen alla on.  Sitä vain seuraa reitin kulkua ja mukautuu kaikkeen vastaan tulevaan. Olen juossut NUTS Karhunkierros 55 km ja Joensuu Night Run 12h ultran. Olen pohtinut molempia matkoja moneen kertaan mielessäni. Kokemuksina aivan

Pääsiäispohdinnoissani  hieman harmittelin HCRD:n siirtymistä ensi syksylle. Olin ajatellut pitää syksyn suunnitelmat ennallaan ja sinne en ole puolimaratonia enää ajatellut kisamielessä. Tein sen päätöksen että siirrän osallistumiseni HCRD:n osalta ensi kevääseen ja pyrin juoksemaan puolikkaan vielä alkukesästä mikäli tapahtumia koronatilanteessa päästään järjestämään. Jotenkin nyt kaipaa todella juoksuporukkaa ja tapahtumia. Yhteislenkkien ollessa tauolla on kuitenkin kivaa tehdä treffit juoksuystävän kanssa. Pääsee saman henkisen kanssa höpöttelemään juoksujuttuja ja suunnittelemaan tulevaisuuteen kaikkea kivaa. Paljon tulee viestiteltyä kavereiden kanssa, kerrotaan treenikuulumisia ja jaetaan kevätpäivien fiilikset niin loppukauden laduilta, juoksureiteiltä kuin  pyörän päältäkin.  Itse olen pysytellyt talven yli juoksun ja voimaharjoittelun parissa. Olen oikeastaan siihen tosi tyytyväinen ja kaikki on edennyt suunnitelmien mukaisesti ja olisin ollut hyvinkin  valmis pu