Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

Eilen jefukatsomossa istuessani pohdin kulunutta kautta ja sitä miten urheiluharrastukset tulee yhdistettyä tai oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole. Hienosti se on sujunut ja molemmat ollaan nautittu omista lajeistamme.  Keväällä ennen Jefukauden käynnistymistä täyteen tohinaan, sanoi pojalleni  ensimmäisiin Hämeenlinnan treeneihin mennessä " voi wau miten ihanaa, saadaan nauttia koko tuleva kesä tästä kaikesta."  Omat haasteensa toki oli siinä että poika pelasi yhdistelmä joukkueessa ja harjoitukset olivat sekä Hyvinkäällä että Hämeenlinnassa. Lähinnä arjen aikataulut paukuttivat ja kamat piti olla aina valmiina lähtöön. Onneksi oma laji on siitä hyvä että sen voi aina ottaa mukaan ja tehdä treenit melkein missä vaan. Ennen töihin lähtöä kelaus, mitä, missä tänään, mun treenit, sun treenit vai molempien. Onks koulua, töitä vai kesäloma. Mitä me syödään ja koska. Joskus auto oli sekaisin treenikamoja, tyhjiä juomapulloja ja välillä koirakin ihan ihmeissään. No

Maratonista on nyt nelisen viikkoa ja mieli malttamattomana odotan jo seuraavia juoksuja. Harjoitteluun joka jatkuu maltillisena, olen päässyt hyvin mukaan ja palautuminen on mielestäni jopa mennyt paremmin kuin vuosi sitten juostun maratonin jälkeen. En edes oikein huomannut mitään selkeää väsymystä tai muutakaan ei-huvita-kautta joka joskus juoksujen jälkeen on ollut. Nautin lepopäivistä ja kevyemmästä harjoittelusta ja kaikesta muusta juoksuun liittyvästä.  📷kemir Ja mikä uusinta kivaa, niin osallistun Hyvinkään Juoksijoiden järjestämään juoksukouluun. Heti ensimmäisen kerran jälkeen totesin, miten kivaa on treenata yhdessä. Taso erot mitä koululaisten kesken on, ei haittaa lainkaan. Jokainen pystyy tekemään harjoitukset juuri omaan tasoon sopivaksi.  Tosin itse huomasin että herkästi menee yliyrittämiseksi mutta onneksi tajusin himmailla ja pysyä juuri sillä omalla tasolla. On jännää todeta miten uppoutuneena juoksukoulun treeneissä on, ihan mielettömän hyvää pään tyhj

Kivat kaksi viikkoa on vierähtänyt maratonista. Kroppa palautuu kevyellä harjoittelulla, mieli lepattaa ja ajatukset harhailevat jo seuraaviin tuleviin juoksuihin. Äkkiä -tänne -kaikki -heti-minä haluaisi hyökätä treenien kimppuun viis veisaamatta sitä mitä solutasolla ollaan  malttamattomuudestani mieltä. No olen oppinut vuosien varrella kuuntelemaan oireetontakin kehoani ja tottelen minulle suunnattua harjoitusohjelmaa. Maratonista palautuminen vie aikaa vaikkei mitään tuntemuksia olisikaan ja nyt minä annan ja otan sen ajan itselleni. Maltillinen palautuminen on minulle kultainen sääntö jota haluan kiltisti noudattaa.   Juoksemaan olen jo päässyt, askel on ollut kevyt ja innokas, määrät ja tehot pikkuliekillä ja himmaillen... himmailun melkein unohdin ensimmäisellä juoksulla mutta onneksi lopussa hoksasin että hei hei hold your horses.  Maraton jätti oman kankeutensa kroppaan ja olen pyrkinyt pikkuhiljaa päivittäin tekemään pieniä venytyksiä ja vartalon kiertoja, lonkan