Kesäkerttu...Juoksijaksi...

Viime viikolla juoksin ensimmäiset kevyt lenkit sitten Joensuu Nihgt Run 12h kisan jälkeen. Olin hyvin noudattanut harjoitusohjelmaa jossa luki miljoonan päivän kohdalla Lepo Lepo Lepo... En sooloillut ohjelmassa tälläkään kertaa, annoin itselleni luvan palautua ja nautin lepopäivistä. Kävin tietysti normaalisti töissä, muuten sitten vain touhuilin kotona kaikenlaista pientä normi arki hommaa. Rakot vielä varpaissa  ja ensimmäinen lenkki hieman arvelutti. Sain ensi lenkilleni uudet Asics GT 2000 kengät ja varpailla oli hyvin tilaa liikkua ja siltä osin lenkki sujui hyvin. Mietin alkuun  kuinkahan tönköt jalat ultran  ja niin monen lepopäivän jälkeen ovat. Askel oli kuitenkin kevyttä ja ilmavaa, sykkeet hyvin maltillisen matalat, ehkä sykkeen nousu näkyi ylämäessä hieman herkemmin kuin normaalitilassa ennen kovaa rasitusta. Sain taas nauttia juoksusta ja sanoinkin ääneen... Voi kun saisin juosta vielä monen monta vuotta. Nautin siitä että olo oli  tänään energinen vielä työp

Osallistuin viime kesänä juoksutekniikka kurssille. Halusin erityisesti tarkistaa omaa juoksuasentoani. Ikää tulee lisää ja kilometrejäkin kertyy nyt enemmän kuin aikaisempina vuosina. Haluan  välttää mahdolliset rasitusvammat ja virhe tekniikassa voi vaikuttaa myös juoksun taloudellisuuteen.  Juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon tekniikkaklinikalla pääsin tarkistamaan juoksuasentoani ja sain hyvät ohjeet harjoittaa juoksutekniikkaa sisällytettynä omaan harjoitusohjelmaani. Tekniikkaklinikalla kurssin sisältöön kuuluivat alkuveryttely, dynaamiset venyttelyt, lantion aktivointi- ja koordinaatioharjoitukset. Näiden ohjattujen harjoitusten jälkeen  juoksuni kuvattiin eri suunnista eri juoksuvauhdeilla. Lopputuloksessa juoksuni on rentoa ja katse suuntaa hyvin etuviistoon. Yläselän ryhti on hyvä, käsivarren kulma pysyy hyvin 90 asteessa. Lantio jää hieman taakse, vasemman jalan osuessa maahan lantio pettää jonkin verran oikealta puolelta. Tuota tulosta lantion pettämisestä osasin o

Matalampaan droppiin tottunut ihastui korkeamman droppin tuntumaan. Sain Asicsilta GT 2000 8 testattavaksi ja yllätyin miten hyvää tekee verrata erilaisia juoksukenkiä. Asicsin GT 2000 8 Tokyo sujahti kuin sukka jalkaan, ensi tuntemus oli mukavan pehmeä ja lämmin. Ennen juoksuun lähtöä minua arvelutti kovasti se että tässä kengässä droppi on 10 mm. Kävi oikeastaan kivasti sillä lenkki jolle lähdin uusilla Asicseillani oli ensimmäinen treeni Joensuu Night Run 12 h jälkeen. Lepopäiviä oli mukavasti takana ja innolla taas matkaan. Kirpakka keli arki-illassa sai hengittämään raikasta ilmaa ja juoksu rullasi kevyesti. Asfaltti oli osittain jäässä ja hieman luntakin siellä täällä. Kengän korkeampi droppi tosiaan arvelutti alkuun mutta sain todeta yllätyksekseni miten hyvältä se juostessa tuntui. Jalka istui hienosti kengässä ja tuki oli hyvä, juoksu oli tosi vakaata ja rullaavaa osittain jäisellä alustalla. Askel oli kimmoisa ja ohjautui mukavasti eteen päin pysyen hyvin vartalon

Nyt kun on tullut vietettyä rataultran jälkeisiä lepopäiviä, on tullut kovasti pohdittua omaa juoksemista. Sitä mistä on lähtenyt, mitä matkan varrella on tapahtunut ja mitä on nyt. Tämä kulunut vuosi on ollut elämäni juoksun täytteisin vuosi ja voi miten siitä olen nauttinut.  Olen nauttinut tavoitteellisesta harjoittelusta. Päätavoitteena vuodelle oikeastaan oli se että kykenen harjoittelemaan valmentajani laatimalla harjoitusohjelmalla keksimättä tekosyitä. Tein sen mitä pyydettiin ja minkä päätin, en antanut itselleni vaihtoehtoa, en halunnut. Kykenin siihen hyvin, voin antaa itselleni kiitettävän arvosanan. Myöskin ne juoksu - kisat joissa olin mukana, suoritin omaan tasoni nähden hyvin. Kiitän valmentajaani.  Miten on? Jatkuuko juoksu? Kysytkö minulta... vastaan sinulle.... Kyllä vaan  jos terveenä olla saan. Viime viikolla istuimme valmentajani kanssa alas ja hyvällä fiiliksellä syntyi runko ensi vuodelle. Pohdin samalla myös sitä, koska nyt on vuosi treenattu tavoit

Muistan hyvin fiiliksen kun seisoin maalaisbussipysäkillä ja odotin matkaan pääsyä. Matkakassi oli täynnä jännitystä niin kuin olin minäkin. Tuoksui loppusyksylle ja ajatus harhaili siihen... koskakohan tulee lunta.... Kisan alus viikolla en saanut ruokaa alas. Edessä oli lukko vaikka yritin ja yritin. Tiesin että tästä ei kyllä hyvää seuraa, join Maltoa ja imeskelin Siripiriä.  Ei edes suklaata vaikka se on ollut pelastajani ennenkin. Kyllähän jokaisessa  päivässä pieni suklaahetki olla pitää. Vaan ei ollut näissä päivissä.  Matkustin yksin ja junassa oli aikaa miettiä. Mitä ihmettä sä jännität, jännitätkö kuntoasi, jännitätkö vain tuntematonta tulevaa. Pelkäätkö että minä voitan sinut ja joudut toteamaan, hävisin. Ethän sinä kuitenkaan helposti luovuta joten anna mennä vaan. Perjantaina pääsin perille, imeskelin Siripiriä ja lepäsin. Nautin siitä että sain elää hetkessä joka ei unohdu milloinkaan, se tunne on ja elää aina,se on niitä elämyksiä joita tulinen lu

Lokakuussa 2019 kävin Juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon maratoonarin tasotestissä ja sain syke rajat oikeanlaiselle harjoittelulle. Olin jo pitkään miettinyt miten kivaa olisi  voida hieman parantaa tuloksia. Pelkäsin myös  kun ikää tulee lisää,  rasitusvammojen riski kasvaa enkä myöskään  halunnut löytää itseäni ylitreenaamassa. Ajattelin kysyä harjoitusohjelmaa Pasi Päällysaholta jonka tasotestissä olin juuri ollut. Tuntui jotenkin luontevalta kysyä apua häneltä  sillä hän tiesi lähtötasoni. Harjoitusohjelma alkoi marraskuussa 2019. Sain hyvän harjoitteluvuoden. Pysyin terveenä ja pystyin treenaamaan koko vuoden lähes täydellisesti harjoitusohjelman mukaisesti. Treenaaminen ja treenien rytmitys tuntuivat sopivan minulle hyvin ja melko pian huomasin että nyt olen oikealla tiellä. Huomasin myös että nukuin paremmin kuin aikaisemmin ja yleinen vireystilani parani, nautin juoksusta, arjen pyörittäminen omine haasteineen tuntui myös hyvältä. Kesällä 2020 juoksu tun

Nenäpäivää vietettiin 13.11.2020. Olin toista kertaa mukana Nenä kohti Tohloppia 200km /24 h - juoksun Hyvinkään Juoksijoiden viestijoukkuessa. Viesti lähti matkaan Helsingistä torstaina 12.11.2020 klo 15.00 ja oli perillä Tohlopissa Nenäpäivänä klo 15.00. Hyvinkään Juoksijoiden osuutena oli tänä vuonna reilu 10 km matka Hyvinkään kirjastoaukiolta Riihimäen puolelle Wurthin risteykseen. Punanenät oli jo ajoissa hankittu ja viisi innokasta  Hyvinkään juoksijoista  viestillä mukaan. Matkaa päästiin  torstai iltana  viesti"kapulan" saatua  n. Klo 22.16. Seuramme puheenjohtaja sai kunnian kantaa Nenä päivä-liiviä ja kaikilla nenät niin punaisina. Viesti oli vaihtunut iloisin mielin ja sillä ilolla oli kiva startata viestiosuudelle. Juoksukeli oli aivan mahtava, tyyni ja marraskuun puoliväliin nähden, ihanan lämmin.  Illan pideydessä oli kiva juosta ja se luo aina oman fiiliksensä kun kaikki muu ympärillä oleva elämä hiljenee yötä myöden. Autoilijoita tosin

Ultran mittaiselle matkalle, puhutaan siis maratonia pidemmästä matkasta, valmistautumin alkaa ainakin itselläni siitä hetkestä kun ilmoittautuminen kisaan on varmistunut. Useita kuukausia, jopa vuotta aiemmin.  Voi tuntua kaukaiselta ajatukselta ja sitä saattaa miettiä että kyllähän tässä vielä on aikaa. Aikaa ehkä todella onkin mutta itseni kohdalla töitä on tehtävä niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella.  Ennen ensimmäistä ultramatkaa tein pitkin vuotta eräänlaisia mielikuvitusharhoituksia ja pohdintaa. Harjoituksia siitä millainen on lähtötilanne, miten matka etenee ja mitä matkalla voi tulla vastaan. Missä kohtaa ja miksi voimani loppuvat vai olenko voimissani maaliin saakka.  Harjoittelematta  en matkaan lähtisi ja kun ensimmäisen ultrajuoksun olen läpäissyt  määräajassa, olen  valmis harjoittelemaan toiselle enemmän. Alle tarvitsen työtunteja, ehkä rohkeuttakin ja ennen kaikkea, terveyttä. Harjoittelen ammattilaisen ohjauksessa ja luotan valmentajaani täysin. 

Viimeinen ratapitkis ennen ultraa oli kevyttä. En edes oikein ajatellut juoksevani. 20km  taittui ja aika kului musan tahdissa. Juoksu tuntui kevyeltä ja toinen kymppi hieman reippaammalla tahdilla. Parin kympin lenkillä en juuri tankkaile mitään. Viileällä kelillä tulee vain suuta hieman kostutettua.Helteellä toki on ihan eri juttu ja silloin vettä kuluu enemmän. Nyt kuitenkin tankkailin energiageelit puolen tunnin välein, Dexalin geelit ovat sopineet minulle hyvin, niitä käytin viimeisellä maratonillakin.  Viimeisen kuukauden pitkiksillä  olen taas totuttautunut energian tankkaukseen valmistautuessa  14.11.2020 juostavaan Joensuu Night Run 12h kisaan. On tehnyt hyvää vaihtaa juoksualusta radalle jo ennen kisaa. Ensimmäinen 18km minkä radalla juoksin tuntui ennakkoon puuduttavalta, mutta kun sen pääsin toteuttamaan, se olikin vaan ihan hauskaa. Jos aika alkoi tuntumaan pitkältä vaihdoin askellusta musan tahtiin tai tein väliin parit grand jeté hypyt.  Kohta pää

En ymmärtänyt hevosista juuri mitään kun  tyttäreni aloitti ratsastustunnit. Ajattelin että  innostus ei kauaa kestä ja osallistuin samalle alkeiskurssille, ei tarvinnut kentän laidalla seisoskella. Alkeiskurssi päättyi ja hevoshommat jatkui. Hevostyttöjen joukossa  olin ainut aikuinen jolla oli hoitohevonen. Myöhemmin  Repsusta tuli omani ja elämä tuoksui tallille.  Kouluratsastus oli kuin tanssia ja estehypyissä pääsi vauhdin  hurmaan. Ei haitannut vaikka ensimmäiset esteet ylitin hevosen kaulalla roikkuen. Opin kyllä myöhemmin. Esteillä  en pudonnut hevosen selästä mutta muuten kyllä, monia monia  kertoja. Opettelin myös kengittämään hevoseni. Alkuu jaksoin kerralla  kengittää vain takapään ja seuraavana päivänä etupään,  myöhemmin jaksoin koko hevosen yhdellä kertaa.  Islannin hevoset olivat kivoja ja paljon pienempiä kuin oma Suomenhevoseni . Niiden askellajiin tölttiin rakastuin ensi istumalta. Kahden vuorokauden issikkavaelluksella töltättiin niin että nauratti.  Elä

En oikeastaan tiedä miksi lopetin juoksun muutamaksi vuodeksi. Sanoin että nyt mun kilometrit on juostu ja siirryin zumbaamaan. Liittyin kuntoklubi jäseneksi ja ahmin  kovasykkeisiä ryhmäliikuntatunteja monta kertaa viikossa. Olin kolmivuorotyössä ja oli ihanaa kun pääsi aamutunneille treenaamaan  ennen iltavuoroa tai heti yövuoron jälkeen. En ymmärtänyt  palautumisesta mitään tai siitä miten tunnit olisi pitänyt omaan viikko-ohjelmaan rakentaa, niin että siitä olisi ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Olisi pitänyt antaa treeniohjelma laadinta ammattilaiselle. Lopputulos oli se että kunto oli huono ja painoa kertyi.   Puolimaratonille lähdin  2016 melko kylmiltään, aika tuskaa viimeisillä kilometreillä ja matka tuntui pitkääkin pidemmältä. Tämän kesän  kymppillä  askel oli kevyt vaikkei niin  helppoa helteellä ollutkaan. Paluu juoksuun tapahtui sattumalta koiralenkillä. En jaksanut kävellä, se tuntui tylsältä. Jostain syystä otin muutaman juoksuaskeleen ja vielä toisen. Käv

Eräs juoksijaystäväni antoi minulle  vahingossa nimen Kesäkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillä olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietäen että mahdotonkin voi joskus olla mahdollista.  Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesäisin yleisurheilukenttä pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jäljillä juoksin "radalla".  Talvisin vaadin isääni jäädyttämään nutrsille luistelukentän  valssihypyille ja pirueteille. Välillä hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. Päädyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisälläni elää pieni tanssija loppu elämän. Aikuisena ajauduin tyttäreni vanavedessä hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittäjäksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppäämään esteitä. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. Heinätalkoot oli heppakesien parhaita hetkiä. Juoksulenkeillä olin käynyt sattunaisesti aina. Välissä tosin saattoi olla vu