Kolme viikkoa sitten tapahtunut takareiden revähdys pohdituttaa edelleen ja sitä miettii asioiden merkitystä omaan itseen. Ajatella miten hassua, miettiessäni pystynkö enää koskaan juoksemaan, ensimmäinen ajatus oli... mulla ei ole enää mitään. Niin juuri, eikö olekin naurettavaa mutta niin sitä vaan voi kokea. Ehkä se on ensi järkytys jonka jälkeen vasta osaa pysähtyä ajattelemaan ja lopputulos oli se, etten vain halua vielä muuttua, anna sen muutoksen tulla vasta joskus myöhemmin, ei ihan vielä, tahtoisin vielä edes hetken juosta ja nauttia siitä mitä juoksu minulle merkitsee, myöhemmin sitten, joohan? Minä sain juosta. Vietin loma viikkoa ja siihen laaditut suunnitelmat hieman muuttuivat tapahtuneen vuoksi. Olin suunnitellut ennen tapaturmaa että lomalla kävisin yhtenä päivänä juoksemassa Hesassa vanhat asuin alueeni, kävisin muistelemassa miten tyttäreni kanssa käveltiin jäänmurtajille ja minä luin niiden hassuja nimiä ääneen. En uskaltanut lähteä matkaan, en yhtään
Blogi on eräänlainen pohdintapäiväkirja mistä kaikki alkoi ja miten kuntojuoksijana voin päästä lähemmäs tavoitteitani . Kokemuksia juoksutapahtumista ja niihin valmistautumisista , omasta tavoitteellisesta harjoittelusta. Ajatuksia monista juoksuun liittyvistä asioista, juoksun sosiaalisuudesta, juoksun eri muodoista, kokemuksia ja mielipiteitä juoksuvarusteista. Tervetuloa blogiini, mukaan erilaisiin juoksuhetkiini 🐞