Kesäkerttu...Juoksijaksi...🐞

Pari vuotta   juoksin oikeastaan lähes aina poluilla vielä  tän vuoden kesään saakka. Kesällä siirsin harjoittelua enemmän tasaiselle alustalle edessä olevaa maratonia ajatellen. Nyt olen löytänyt itselleni hyvän balanssin, vaihtelen juoksualustaa ja lenkkiä aina vähän niinkuin treenin mukaan. Poluilla pyrin juoksemaan ainakin kerran viikossa.    Mestässä kulkeminen on mulle siten tuttua,  olen kulkenut siellä enemmän halulikko olalla kuin juoksennellen. Se hetki kuitenkin oli aika wau kun tajusin että voin juosta metsässä. Polkujuoksu vei mennessään ja pari polku-ultraa on kivoina muistoina juoksujeni  arkistossa, sinne on kiva aina välillä kurkistaa ja tiedä häntä vaikka joskus vielä polku-ultralle lähdenkin , tosin nyt on hieman muut suunnitelmat , polkujuoksua unohtamatta.    Kotimetsässä on kivaa juoksennella, kuunneella ja katsella mitä tänne tänään kuuluukaan.  Edellisellä kerralla ei ollut kaatunutta puuta polulla, nyt niitä oli kolme ja löysin itseni jo

Aattoaamun Tonttujuoksut on ollut mulle  ihana perinne siitä alkaen kun aloitin juoksun uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Olin sitten kotona tai joulumatkalla on aattoaamuun herätty  melkein juoksukengät jalassa. On ollut ihanaa startata matkaan kun kylä vielä nukkuu ja taivaan tummuus  alkaa pikkuhiljaa haaleta ja päivä herää joulun viettoon.    Jotenkin on niin kivaa nuuskutella joulun tunnelmaa ihan omassa rauhassa, antaa juoksun vaan viedä ja katsella ajatuksia menneiden vuosien muistoista. Välillä olen juossut villasukilla pakkalumen narskuessa jalan alla. Käynyt poluilla kurkkaamassa metsän meininkiä tai tehnyt lenkkini  omassa hiljaisuudessa  rauhallisella kotitiellä. On sitten lenkkini ollut lyhyt tai pitkä on se saanut kunnian aloittaa joulun viettoni. Ilmassa on aina ollut hieman salaperäisyyttä ja varmaan vähän taikaakin.   Tänä vuonna starttasin kympin lenkille. Lunta sateli ihan hiljaa muutamia hiutaleita sinne tänne, juuri ja juuri huomasi e

Olen tarkkana siitä että nilkat ovat lämpimässä ja akilleksella hyvä olla. Ai mua ihan sattuu jos näen juoksijan talvipakkasella ohuessa juoksusukassa nilkat melkein  paljaana. Melko aikaisin syksyllä mulla on jo ensimmäiset lämppärit käytössä. Olen jo tanssitunneilta tottunut siihen että ennen varsinaista treeniä nilkat ja jalkaterät lämmitellään kunnolla. Aikanaan tanssisalit olivat melko kylmiäkin ja silloin oli kiva vetää säärystimet jalkaan. Nyt sitten juostessakin olen tottunut käyttämään lämppäreitä. Haluan erityisesti suojata akillesta. Onko siitä hyötyä, tiedä häntä. Mukavalta se ainakin musta tuntuu.  Valitsin Novita Isoveli-langan ja bampupuikot. Bampupuikot on niin kivan kevyet ja lanka kulkee niillä hyvin. Mä olen ollut ihan hullu kutomaan joskus, pari työtä yhtä aikaa menossa ja aina jotain työn alla. Nykyään teen vaan pikkujuttuja, sukkia, lapasia ja akilleslämppiä. Sormet ei oikein kestä enää kauaa staattista liikettä kerrallaan. Mutta joo, loin

Minä tuuletan kaikki kanavat täyteen miten olen saanut juostua 2020 km tämän vuoden aikana. Saavutus vai jotain muuta. No ehkä enemmänkin sitä että olen pysynyt terveenä ja päässyt tämän vuoden harjoitusohjelmassa melkein loppuun. Vielä muutamia treeni kertoja jäljellä ennen vuoden vaihdetta.  Harjoitusohjelma on ollut itselleni hyvinkin sopiva. Se mistä aloitin en olisi uskonut että kunto nousee vuodessa näinkin. Treenin säännöllisyys on ollut helppo toteuttaa arjessa. Se ei ole missään vaiheessa tuntunut ylitsepääsemättömältä vaikka toki on ollut päiviä jolloin on tullut mietittyä, lähdenkö lenkille vai en. Tosin kun on saanut itsensä ulos juoksemaan  tai voimatreeniin salille, on ollut aivan wau fiilis.   Kaikista lepopäivistä ja kevennetyistä jaksoista olen nauttinut, en ole etsinyt tilalle korvaavaa lajia tai tekemistä vaan ottanut levon osana harjoittelua.  Ero tässä tavoitteellisessa harjoittelussa aikaisempaan fiilis pohjalla treenaamiseen on se että ensimmäisen kerr

Aika monet talvet on tullut juostua ihan tavallisilla juoksukengillä. Ihan jo senkin vuoksi että ensimmäisinä juoksuvuosinani  ei juurikaan nastallisia kenkiä ollut tarjolla. Eikä  loppujen lopuksi ole kulunut montaakaan vuotta kun vielä juoksin läpi talven keltaisilla Asicsin  Gel-DS Trainereillani, lumisohjossa ja sulallakin.  Viime talven pärjäsi etelä - suomessa melko hyvin tavallisilla juoksukengillä mutta kyllä yleensä joka talvi on sellaisia säitä, että turvallisinta on valita nastalliset juoksukengät alle. En enää halua tieten tahtoen kaatuilla jos sen kerran voin estääkin. Toki huonolla säällä voisi valita vaikka mattojuoksun mutta itse niin tykkään kun  työpäivän jälkeen voin kirmaista ulkona säässä kuin säässä. Asicsin Gel-Fujisetsut saapuivat juuri sopivaan aikaan. Olin jo viime talven pohtinut uusien nastakenkien hankkimista mutta ehkä sula talvi sai pitkittämään mutta hyvä näin. Nyt olikin edessä talven ensimmäinen nastakeli. Lumisohjoa ja jäätä re

Juoksuvuosi 2020 lähenee loppuaan, viimeinenkin kisa on juostu. Jäljellä on vielä harjoitusohjelman viimeiset treenit. Tavoitteeksi vuodelle 2020 olin asettanut itselleni  sen, että kykenen noudattamaan minulle laadittua harjoitusohjelmaa säntillisesti ja alittaa kympillä 60min, vitosella 30 min ja maratonin  aikaan pitäisi saada hieman parannusta.  1) Lohjan talvijuoksusarjan osakilpailu juostiin helmikuussa, sillä aloitettiin. Ihan ei 30 minuuttia alittunut vitosen kisassa, vähän lumimöhjöä reitillä ja  selittämättä paras, lopputulokseksi sain 30.43 2) Helsingin Juoksijoiden kesäkuisella kympillä olin haltioissani sillä vuosiin pääsin 10 km alle tuntiin, juoksu tuntui hyvältä ja leijailin monta päivää, tulos 58.22 3)Talkoostarttin 10 km juostiin Hyvinkäällä, enemmän edustus mielessä mutta kisaamassa kuitenkin, lähes kolmenkymmenen asteen hellejuoksu oli järkyttävää puuhaa mutta sitäkin ihanampaa, kello näytti loppuajaksi 59.33 4) Helsinki Maraton elokuussa oli mulle jännä

Kisaohjelmassa oli eilisen kohdalla Aktia Cupin 2.osakilpailu. Koronatilanteen vuoksi tuo kilpailu siirrettiin huhtikuulle 2021. Valmentajan kanssa kuitenkin päätimme että juostaan oma vitosen kisa. Olin siitä innoissani, sillä mun  mielestä kisoihin osallistuminen on parasta tässä juoksuharrastuksessa. Vaikken koskaan kärkipäässä tuloslistaa tulekaan olemaan niin tällä hetkellä haluan kisata itseäni vastaan. Ennen vuosi sitten alkanutta valmennusohjelmaa en olisi koskaa uskonut että vanhemmallakin iällä voidaan vielä saada nopeutta juoksuun ja parantaa  tuloksia. Juoksua olen harrastanut vuosia mutta vasta vuoden tehnyt vauhtikestävyys harjoittelua. Minun tehtävänä oli etsiä tasainen reitti missä on hyvä juosta 5km virtuaali kisa. Tuo reitti löytyi läheltä kotia, pyörätiellä, ilman tien ylityksiä tai liikennevaloja. Tähän aikaan vuodesta  reitti on muutenkin rauhallinen, eikä kisan aikana matkalla  muita ollutkaan. Valmistautumiseni virtuaalikisaan oli aivan samanlainen ku

  Olen juossut uusilla Asics GT 2000 kengillä varmaa peruslenkkiä. Kympin kevyelle  tasavauhtiselle aivan ihanat. Olen tosiaan ihastunut kenkien tukevuuteen ja pehmeyteen. Yllätyin  miten helppoa on hieman paksupohjaisemmalla kengällä juosta. Tai ainakin minulle paksupohjaisemmalla. Olen juossut paljon kengillä missä maatuntuma on selkeä. Näissä ei niinkään ole mutta mielestäni etenkin asfaltilla juostessa ei tarvikaan olla, kun oppii juoksemaan paksupohjaisemmalla on siihen helppo ihastua. Talvikelilläkin ihanan lämpimät. Mulla on ollut vain ohut juoksusukka pakkaslenkilläkin. Yleensä olen talvisin varustautunut hieman paksummalla juoksusukalla mutta näissä tarkenee ja pitokin on ihana hyvä hieman jäisellä asfaltilla. Toki enhän mä nyt ihan muutenkaan ryntäile jos huomaan että alusta on jäässä eikä nastoja ole tuolla hetkellä käytössä. Olin lähdössä töistä ja ohjelmassa oli vetotreenit palautuksilla. Vaihtelin vaatteita pukuhuoneella, kurkkasin  treenikassiin..

Koirien kanssa on kivaa juosta. On aina innokasta seuraa lenkille. Vielä ei ole tullut kieltävää vastausta kun olen kysynyt... Mennäänkö? Päin vastoin, se on yksi parhaista kysymyksistä jonka voin koiralle esittää. Koirien kanssa olen lenkkeillyt lapsuudesta asti. Silloin tehtii pitkiä kävelylenkkejä Kathyn ja Peggyn kanssa. Itsellä koirajuoksu lähti lähinnä siitä koska elämässä on aina ollut koiria ja lenkitettäviä. On ollut helppo yhdistää koirien ulkoilutus omiin juoksulenkkeihin. Ensimmäisiä pidempiä koiralenkkejä aloin juoksemaan kun treenasin ensimmäiselle maratonilleni. Silloin vyöllä kulkivat mukana Karkeakarvainen mäyräkoira ja Suomenajokoira. Helpotusta juoksuun tuli kun vapautin kädet talutushihnoista ja hankin itselleni vyön johon talutushihnat sai kiinni. Oli kivaa juosta koirien kanssa eikä tarvinnut olla yksin.  Koirajuoksu eli canicross lukeutuu vajakkourheiluun. Siinä koiran on tarkoitus vetää ihmistä juostessa. Itse en kuitenkaan harrasta koira

Oli ihana palata taas metsään juoksemaan. Ennen rataultraa treenasin niin paljon tasaisella ja radalla. Ranikin on ollut vähän ihmeissään kun ei olla käyty pitkään aikaan metsässä. Ei tarvinnut kuin rapulta heilutella valjaita niin johan se innostui tarhassan. Tiesin että  edessä tulee olemaan mutavelliä ja metsätietä. Mietin että kuinkakohan juoksu kulkee, eilinen vetotreeni tuntui hieman reisissä. Itsenäisyyspäivän keli oli märkä ja harmaa, metsään vievä tienpätkä mutavelliä ja kuralätäköitä. Juoksu oli heti alkuun kevyttä ja ilmavaa, tosin vauhdin pidin hyvin rauhallisena niin kuin tämän päivän treenin tarkoituskin oli Huomasi miten eri tavalla juoksua taas pitää rytmittää, verrattuna siihen miten ratatreeneissä askeltaa. Ensimmäinen puolikompastus juurakkoon muistutti miten jalan täytyy nousta tarkemmin ja terävämmin kuin tasaisella juostessa. Katse eteen mutta myös maastoa koko ajan lukien. Niin ainakin minun täytyy tehdä.  Askeleessa oli hyvin voimaa, huomasin että ol

Juoksuharrastus urallani olen aika monia asioita oppinut oikeesti kantapään kautta. Alkuun minulla ei ollut mitään ymmärrystä juoksukengistä saatika siitä että on olemassa   jalan  fysiologia. Anatomian ymmärsin kyllä. Treenasin ensimmäiselle maratonille, puolikas oli jo juostu, kilometrejä kertyi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Jalkaterä kipeytyi ja könkkäsin töissä. Napsin Buranaa että voin taas juosta. Ihan älytöntä. Yhdet ja samat juoksukengät, juoksin niillä koska ne tuntuivat niin hyviltä. Vaihdoin  mallia uudenpaan kun vuosi vaihtui mutta kenkä pysyi samana. Niillä tehtiin pitkät lenkit nii kuin lyhyet nopeammatkin.  No tuo kostautui keppikävelyksi, juoksutauoksi, kipu oli niin sietämätön ettei jalalla voinut astua lainkaan. Plantaarifaskiitti jota parantelin useamman kuukauden sai minut miettimään syitä. No syitä on tietysti muitakin  kuin vain yksipuoliset jalkineet, kasvaneet kilometrimäärät ja varmasti myös epäsopivat työjalkineetkin. Työpaikkakeskusteluissa sain hyvät or

Sanat... Nyt  et voi enää koskaan  juosta... ovat jääneet mieleeni ja sieltä ne  aina välillä muistuttavat. Toisinaan ihmisillä on mielenkiintoinen tapa kommentoida jotain tapahtunutta. Olin viidennellä kuukaudella raskaana kun odotin kuopustani ja kollegani huomasi odotukseni. Asia tuli aika monelle isona yllätyksenä sillä esikoinenkin oli jo sen ikäinen että asui omillaan. Olin ollut vapaa juoksemaan ja osallistumaan  erilaisiin juoksutapahtumiin, nautin harrastuksestani.  Muistan vielä hetken, paikan ja ajan, kollegani ei edes onnitellut, tai kysynyt mitään mikä liittyisi raskauteen tai minuun, hän vain totesi että nyt  et voi enää koskaan juosta, juoksut on juostu. Tosin ihan niin siinä ei käynyt vaikka toki olisin voinut luopua juoksusta jos tilanne olisi ollut niin. Aikansa kutakin olen aina sanonut, elämä vaan muuttaa muotoaan ja sille ei aina itse voi mitään ja silloin minun täytyy hyväksyä se miten asiat ovat, toki hyvin hyvin moneen asiaan pystyn vaikuttamaan. Raskauden aikan