Siirry pÀÀsisÀltöön

On tilinteon aika...🐞

     

             Totta kai tĂ€ssĂ€ harjoitellessani mietin ja pohdin mennyttĂ€. Jotenkin vuoden pÀÀttyminen saa pysĂ€htymÀÀn ja kertaamaan menneitĂ€. Olen iloinen juoksuvuodestani. Se on antanut minulle valtavan paljon. Vaikka alkuvuodessa oli pieni notkahdus harjoittelussa, ei tarvittu kuin pari sanaa valmentajaltani ja ryhdistĂ€ydyin taas. Lopetin oman sÀÀtĂ€misen, olin uskollinen ohjelmalle ja juoksin parhaan vuoteni ikinĂ€. 


               Muistan kuinka kolme vuotta sitten tasotestiĂ€ juostessani toivoin salaa ettĂ€ voisin joskus nousta palkintopallille. En voinut kuvitella sitĂ€ tunnetta, olin aina ollut tuloslistan hĂ€nnillĂ€. Mutta tehty työ palkittiin helmikuussa kun juoksin APK-Hallimaratonilla oman puolimaratonin ennĂ€tykseni 2.05 ja risat, se riitti tĂ€ssĂ€ kisassa sarjani kolmanteen sijaan. 

                Oli jotenkin hyvĂ€ lĂ€hteĂ€ jatkamaan juoksuvuotta ja nĂ€in jĂ€lkikĂ€teen mietittynĂ€ minusta oli hyvĂ€ ettĂ€ kisoja oli tasaisesti koko vuodelle. Oli ihanaa edetĂ€ etapilta etapille. Olin pÀÀttĂ€nyt ettĂ€ juoksen jokaisen kisan niin miten se menee, en lĂ€htisi korvaamaan kisaa uudella kisalla vaan pidin suunnitelman ja rungon samanlaisena loppuun saakka. Ajattelin ettĂ€ jos joudun esim. terveydellisistĂ€ syistĂ€ jĂ€ttĂ€mÀÀn jonkun kisan vĂ€liin niin sitten katse on seuraavassa jo ennalta suunnitellussa.  En halunnut lĂ€hteĂ€ sÀÀtelemÀÀn suunnitelmaani millÀÀn tapaa. Juoksisin jokaisen kisan siinĂ€ kunnossa missĂ€ minĂ€kin pĂ€ivĂ€nĂ€ olisin. 

            Huhtikuussa sitten vuorossa olikin Kaarinan Rataultra. Ennen sitĂ€ oli ollut pieni notkahdus treeni motivaatiossa ja olin alkanut sÀÀtelemÀÀn harjoitusohjelmaa itse. Jos treeni ei huvittanut jonain pĂ€ivĂ€nĂ€ niin yritin loppu viikosta kiriĂ€  treenejĂ€ umpeen. Treeni ja palautuminen eivĂ€t olleet tasapainossa ja tunsin sen omassa juoksussani tukkoisuutena. Tilanne palautui nopeasti kun jatkoin valmentajan tekemĂ€llĂ€ rytmillĂ€ ja tiesin ettĂ€ nĂ€in voin hyvin lĂ€hteĂ€ ultralle. 


            LĂ€hdin tavoittelemaan 6 tunnin kisassa viidenkympin ylitystĂ€ ja se tĂ€yttyi niukasti vaikken ihan parhaimmassa kunnossa ollutkaan. KevÀÀn lĂ€mpimĂ€t kelit ja siitepölyt olivat kiusanneet astmaani ja unohduksissani aloitin Aeriuksen paljon myöhemmin mitĂ€ yleensĂ€ kevĂ€ttalvella teen. Kisan  lopputulokseen olin  ÀÀrimmĂ€isen tyytyvĂ€inen, oli kivaa viettÀÀ sen jĂ€lkeistĂ€ kevyttĂ€ jaksoa ja keskittyĂ€ seuraavaksi lyhyimmille matkoille. 

        EdellisestĂ€ kympin kisasta oli kulunut aikaa melkein vuosi. Ja ajattelin ettĂ€ nyt lĂ€hden parantamaan tulostani. VauhtikestĂ€vyys harjoittelu oli tuntunut hyvĂ€ltĂ€ ja tiesin ettĂ€ voisin juosta ihan hyvĂ€n tuloksen. KesĂ€kuun Helsinki Central Park Run ei sitĂ€ kuitenkaan tuonut vaikka oli tosi kivaa pÀÀstĂ€ juoksemaan kymppiĂ€, vĂ€hĂ€n erilaista ultran jĂ€lkeen. Oma sen hetkinen kuntoni niissĂ€ olosuhteissa ei riittĂ€nyt enkkoihin. Vastatuuli ja hellekeli olivat minua voimakkaampia. Ei riittĂ€nyt potku mummelilla sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. 


    PÀÀsin maalin juuri alle tunnin. Nöyrryin tulokseeni ja nautin juoksupĂ€ivĂ€stĂ€ kaikkien muiden juoksijoiden kanssa.  Oli kivaa tavata tuttuja, jutella tuntemattomien kanssa ja kiinnittÀÀ numerolappu juoksuasuun jo kolmannen kerran tĂ€nĂ€ vuonna. 

         KesĂ€n helleharjoittelu jatkui. Etappini olivat edessĂ€. Olin pysynyt terveenĂ€ ja kympin jĂ€lkeen katseet jĂ€lleen kympille. TĂ€llĂ€ kertaa vuorossa ratakymppi. Odotin sitĂ€ innolla, ratajuoksu oli vaan jotenkin vienyt minut mennessÀÀn. SiinĂ€ oli jotain ihanan Ă€lyttömĂ€n Ă€rsyttĂ€vÀÀ. Rakastin kiertÀÀ radalla ja kulkea ajatuksissani aina Aa:n ja Öö:n vĂ€lillĂ€. 



            Forssan ratakymppi juostiin  tuulisen pĂ€ivĂ€n alkuillassa. YllĂ€ oleva pilviverho oli ehkĂ€ pelastaja, sillĂ€ aurinko ei pÀÀssyt porottamaan ja oli ihan hyvĂ€ juosta. Muistan miten rataa juostessani tunnustelin itseĂ€ni, vĂ€lillĂ€ kiihdytin ja himmailin. Yritin olla miettimĂ€ttĂ€ kuitenkaan kierroksia ja keskityin askeliin. Parilla viimeisellĂ€ kierroksella intoilin kun tiesin juoksevani omaa enkkaani. Maaliviiva ylittyi alle 57 min ja olin ihan haltioissani. Mummeli oli harjoitellut vauhtikestĂ€vyyttĂ€ kaksi ja puoli vuotta. 

       Ratakympin jĂ€lkeen helleharjoittelu jatkui ja jĂ€nnitys tai oikeastaan into kohti maratonia kĂ€ynnistyi. Tiesin olevani paremmassa kunnossa kuin edellisellĂ€ maratonilla ja itsetunto oli taivaissa. Olin aivan varma ettĂ€ pÀÀsisin rikkomaan 4.30 alituksen tai olisin ainakin hyvin lĂ€hellĂ€ tuota rajaa. Oli kivaa juosta elokuussa Helsinki Maratonilla missĂ€ olin edellisenkin maratonini juossut, pÀÀsisin hyvin vertaamaan edistymistĂ€ni. 



                   Tuuli ja helle olivat paljon paremmassa kunnossa kuin minĂ€ enkĂ€ pystynyt pĂ€ihittĂ€mÀÀn niitĂ€ juoksemalla omaa enkkaani. Maraton kolmenkymmenen asteen helteessĂ€ oli oma taistelunsa. PÀÀtin kuitenkin ettĂ€ jos oloni on suinkin hyvĂ€ ja pystyn koko ajan tarkkailemaan itseĂ€ni niin kesken en jĂ€tĂ€ oli lopputulos sitten mikĂ€. Silloin kun kisaan lĂ€hden, juoksen sen loppuun vaikka olisin viimeinen. Jos tĂ€mĂ€ on ollut suunnitelma, sillĂ€ mennÀÀn eikĂ€ sooloilla hakemalla parempaa ajankohtaa. Se vain ei sovi luonteelleni. Ja jĂ€rjellĂ€hĂ€n minĂ€ en koskaan ratkaisuja tee, vaan aina tunteella.  Olin ehkĂ€ iloinen maalissa, muistoksi sain mitalin kaulaani vaikka loppuaika oli neljĂ€ minuuttia huonompi kuin vuosi sitten. Nyt oli taas nöyrrytty ja otettu neniin. Olosuhteet todistivat sen etten ollut tarpeeksi  hyvĂ€ssĂ€ kunnossa, kisassa oli paljon kovassa kunnossa olevia juoksijoita jotka juoksivat hyviĂ€ aikoja ihan samoissa olosuhteissa. Ei riittĂ€nyt paukut mummelilla tĂ€ssĂ€ kisassa. 

       Maraton pettymys sitten kannetaan aina seuraavaan maratoniin. Taas keventelyn jĂ€lkeen katse kohti kymppiĂ€. Oli hieno syksy ja pÀÀsin vielĂ€ juoksukoulussa harjoittelemaan vauhtikestĂ€vyyttĂ€ ja voi wau kun pÀÀstiin maksimikestĂ€vyyteen. Ennen tavoitteellisen harjoittelun alkua, en ollut koskaan harjoitellut maksimikestĂ€vyyttĂ€. Oli aivan upeeta kokea tunne kun vauhti kasvaa ja yritĂ€t tukehtumiseen asti pitÀÀ sen loppuun saakka. Oikeasti se oli aivan Wau. Olin rakastunut vauhtikestĂ€vyys harjoitteluun. 

        Koin kympin matkan itselleni tosi hyvin sopivana, vaikken mitÀÀn huippu aikoja koskaan tulekaan juoksemaan, mutta pidĂ€n siitĂ€. Kymppi on jotenkin sellainen ettĂ€ siinĂ€ on kivaa pÀÀstĂ€ juoksemaan reippaammin ja pÀÀsen testaamaan vauhtikestĂ€vyys harjoittelun tuloksia. Jotenkin koen ettĂ€ se on maratonia ja ultraa vaikeampi, en oikein osaa selittÀÀ mitĂ€ sillĂ€ tarkoitan. Matkana se on niin erilainen kuin peruskestĂ€vyydellĂ€ juostu ultrani. 


       Viimeisen kymppini juoksin lokakuussa . Saul SM maantiekymppi oli ehkĂ€ sitĂ€ mitĂ€ olen hakenut. Kaikista omista juoksuistani se on juoksu mitĂ€ arvostan ehkĂ€ eniten. Arvostan sitĂ€ siksi ettĂ€ olen kehittynyt vauhtikestĂ€vyydessĂ€. TiedĂ€n ettĂ€ peruskestĂ€vyydellĂ€ jaksan hyvin hölkötellĂ€ vaikka kuinka ja kauan jos aika ja olosuhteet vain sallivat. Mutta vauhtikestĂ€vyys on arvoitus ja haluan kyetĂ€ juoksemaan vielĂ€ joskus edes vĂ€hĂ€n nopeammin. Leijailen ehkĂ€ vielĂ€kin kymppini ennĂ€tyksestĂ€. En olisi koskaan uskonut ettĂ€ tulos voi parantua nĂ€inkin paljon, 55.32 oli oman juoksuni hallittua liitoa.

       Kymppi nostatti taas itseluottamukseni taivaisiin. Oli ihanaa lĂ€hteĂ€ kohti juoksuvuoteni viimeistĂ€ kisaa. Rataultra on aivan oma maailmansa, se vie minut pitkĂ€lle matkalle itseni kanssa. En kilpaile ketÀÀn muuta vastaan. Se on oma ilotteluni jossa juoksu kulkee kanssani oman henkisen ja fyysisen vĂ€symykseni vaakalaudalla. Silloin on vain juoksu ja minĂ€. Juostessani toivon ettei kumpikaan meistĂ€ pettĂ€isi toisiaan, en minĂ€ juoksua eikĂ€ juoksu minua. Toivon loppuun saakka ettĂ€ yhteistyö on sujuvaa  ja saamme nauttia siitĂ€ tunteesta kun askel irtoaa alustastaan ja tuntee elĂ€vĂ€nsĂ€. 



Voisin jospa verrata sitĂ€ Islannin hevosella vaellukseen. 



           Kahdentoista tunnin rataultra oli hÀÀmöttĂ€nyt viimeisenĂ€  etappina koko vuoden. Arvoitus ratkesi vasta aamulla kun sain tietÀÀ ettĂ€ olen juossut hyvĂ€n ja tasaisen juoksun. Aivan kuin olisin ratsastanut vaelluksellani aina peltotietĂ€ sinne jyrkimmillekin rinteille. Alas tullessani nojannut taakse ja pitĂ€nyt tasapainon hallittuna, nauttinut hevosen liikehdinnĂ€stĂ€ ilman yhtÀÀn ainutta estettĂ€. 

      TĂ€mĂ€ juoksuvuosi oli aikojeni paras. Olin pysynyt terveenĂ€ ja harjoitellut hyvin. Harjoitusohjelma oli juuri minulle sopiva. Se oli rytmitetty juuri niin kuin olisin voinut  toivoa. Olin saanut juosta erilaisia matkoja. Sain juosta kympin, puolimaratonin ja 12 tunnin rataultran ennĂ€tykseni. 

                Silloin kun on tilinteon aika,miettii juoksuvuotta kokonaisuutena ja alun sanoin voin toistaa;

OLIN SAANUT PARHAAN JUOKSUVUOTENI IKINÄ


... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.. lennĂ€ juoksuvuotesi tuomissa  kokemuksissa ihan pikkuisen hĂ€pinĂ€, rĂ€pytellen  siipiĂ€si ja hymyillen itsellesi siitĂ€ mitĂ€ olet saavuttanut ... 🐞

Kommentit

TÀmÀn blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              EdellistĂ€ kirjoitustani pÀÀttĂ€essĂ€ mietin, olisiko se pitĂ€nyt pÀÀttÀÀ vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta herĂ€sin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtĂ€kkiĂ€ Polarin kello nĂ€yttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin ettĂ€ no nĂ€yttÀÀ mitĂ€ nĂ€yttÀÀ ja mietin ettĂ€ kello on ollut yöllĂ€ huonosti kĂ€dessĂ€ tai jotain muuta  ja vempeleitĂ€ ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidĂ€ liikaa tuijottaa.       HyppÀÀn edellisen postauksestani kohdasta siihen mitĂ€ en siis vielĂ€ kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljĂ€n aikaan perjantai iltapĂ€ivĂ€llĂ€ pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmĂ€ oli. SÀÀdin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kĂ€det tĂ€risten hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Costa Blanca...Torrevieja....🐞

                Saavuttiin Torreviejaan  lauantaina. Lento oli ajallaan ja hyvin ennĂ€tti vielĂ€ merenrantaan ennen kuin aurinko laski illaksi. Olin nukkunut matkaa edeltĂ€vĂ€n yön pienessĂ€ horroksessa ja olin tosi vĂ€synyt. Ajattelin ettĂ€ sunnuntain pitkis 18 km juostaan heti aamusta. Silloin on vielĂ€ viileĂ€mpÀÀ ja muutenkin kivaa juosta kun ihmisiĂ€ on  vĂ€hemmĂ€n liikkeellĂ€.         Sunnuntaina herĂ€sin  kuitenkin pienessĂ€ kurkkukivussa eikĂ€ olo ollut yhtÀÀn levĂ€nneen oloinen. Muistan joskus aiemminkin miten lentomatkan jĂ€lkeen on ollut samanlaisia oireita. EpĂ€ilen ettĂ€ astmaatikkona koneen ilmastointi vaikuttaa. Se jotenkin tuntuu niin kovalta ja kuivaltakin toisinaan.                PÀÀtin jĂ€ttÀÀ pitkiksen juoksematta ja jatkaa oleilua rauhalliseen tahtiin. Ja kun olo paranee, palaan normaalisti harjoitusohjelman pariin.  Maanantai oli lepopĂ€ivĂ€ ja olokin paljon parempi. Seuraava harjoitus suunniteltu tiistaille ja siinĂ€ toivottavasti pÀÀsen palaamaan taas harjoitusten pariin.       Maanan

Saul SM Maraton....🐞

Perjantai 13.10.23                                                      Perjantai kolmastoista pĂ€ivĂ€ on kulkenut aikojen saatossa epĂ€onnen pĂ€ivĂ€nĂ€. Vaikkei oma pĂ€ivĂ€ni vielĂ€ pÀÀtökseen olekaan kulkenut se herĂ€si minulle varsin mukavasti. Tunsin itseni hyvin voimalliseksi ja yölliset sykkeet olivat palautuneet tĂ€ysin normaaliksi sairasteluiden jĂ€lkeen.  Huominen Saul SM Maraton starttaisi Vantaalla kello 11.00. Oltiin menty kuullostellen vointia ja herĂ€telty kroppaa juoksemaan. Syöty hyvin ja nukuttu. Tankkaus sujunut nappiin. Noudatettu kaikki lÀÀkĂ€rin ohjeet ja tĂ€nĂ€ aamuna uskalsin toivoa ettĂ€ startti tapahtuu huomenna. Lopullinen pÀÀtös tehdÀÀn vasta kalkkiviivoilla.  EnsimmĂ€isen kerran voin sanoa etten jĂ€nnitĂ€ yhtÀÀn. Etenen juuri niinkuin edetĂ€ voin. Viimeinen herĂ€ttely lenkki odottaa vielĂ€ ja minĂ€ keskityin vain lomapĂ€ivĂ€n olemiseen ja luen kaikki Vantaan Maratonin infot ja ehkĂ€ huomenna juostaan ensimmĂ€istĂ€ Saul SM maratonia.       Illan kevyt veryttely ja siihen avaavat vedot ol