Siirry pääsisältöön

Hevosen selästä maratonille... 🐞

En ymmärtänyt hevosista juuri mitään kun  tyttäreni aloitti ratsastustunnit. Ajattelin että  innostus ei kauaa kestä ja osallistuin samalle alkeiskurssille, ei tarvinnut kentän laidalla seisoskella. Alkeiskurssi päättyi ja hevoshommat jatkui. Hevostyttöjen joukossa  olin ainut aikuinen jolla oli hoitohevonen. Myöhemmin  Repsusta tuli omani ja elämä tuoksui tallille. 

Kouluratsastus oli kuin tanssia ja estehypyissä pääsi vauhdin  hurmaan. Ei haitannut vaikka ensimmäiset esteet ylitin hevosen kaulalla roikkuen. Opin kyllä myöhemmin. Esteillä  en pudonnut hevosen selästä mutta muuten kyllä, monia monia  kertoja.

Opettelin myös kengittämään hevoseni. Alkuu jaksoin kerralla  kengittää vain takapään ja seuraavana päivänä etupään,  myöhemmin jaksoin koko hevosen yhdellä kertaa. 

Islannin hevoset olivat kivoja ja paljon pienempiä kuin oma Suomenhevoseni . Niiden askellajiin tölttiin rakastuin ensi istumalta. Kahden vuorokauden issikkavaelluksella töltättiin niin että nauratti. 



Elämä ei kuitenkaan aina ole naurua.  Elämä muuttaa muotoaan. Voi olla että sattuu tai sitten olet onnellinen. Minuun sattui. Olin elämän tilanteessa jossa jouduin luopumaan hevosestani. 

Onneksi se sai viettää loppuelämänsä samalla tallilla jossa oli ollutkin, tuttujen ja turvallisten ihmisten hoidossa, siinä laumassa johon kuului. Repsulla oli hyvä elämä. Rakastin niitä hetkiä kun kesällä menin laitumelle, se tuli kutsumatta luokseni, puhalsi sieraimillaan hiljaa lämmintä ilmaa kaulaani. Itkin, itken vieläkin, itken aina. 

Tästä luopumisen hetkestä seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen puolimaratonin ja kahden vuoden päästä ensimmäisen maratonin. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... Joskus kostein siivin... 🐞



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              Edellistä kirjoitustani päättäessä mietin, olisiko se pitänyt päättää vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta heräsin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtäkkiä Polarin kello näyttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin että no näyttää mitä näyttää ja mietin että kello on ollut yöllä huonosti kädessä tai jotain muuta  ja vempeleitä ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidä liikaa tuijottaa.       Hyppään edellisen postauksestani kohdasta siihen mitä en siis vielä kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljän aikaan perjantai iltapäivällä pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmä oli. Säädin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kädet täristen hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Costa Blanca...Torrevieja....🐞

                Saavuttiin Torreviejaan  lauantaina. Lento oli ajallaan ja hyvin ennätti vielä merenrantaan ennen kuin aurinko laski illaksi. Olin nukkunut matkaa edeltävän yön pienessä horroksessa ja olin tosi väsynyt. Ajattelin että sunnuntain pitkis 18 km juostaan heti aamusta. Silloin on vielä viileämpää ja muutenkin kivaa juosta kun ihmisiä on  vähemmän liikkeellä.         Sunnuntaina heräsin  kuitenkin pienessä kurkkukivussa eikä olo ollut yhtään levänneen oloinen. Muistan joskus aiemminkin miten lentomatkan jälkeen on ollut samanlaisia oireita. Epäilen että astmaatikkona koneen ilmastointi vaikuttaa. Se jotenkin tuntuu niin kovalta ja kuivaltakin toisinaan.                Päätin jättää pitkiksen juoksematta ja jatkaa oleilua rauhalliseen tahtiin. Ja kun olo paranee, palaan normaalisti harjoitusohjelman pariin.  Maanantai oli lepopäivä ja olokin paljon parempi. Seuraava harjoitus suunniteltu tiistaille ja siinä toivottavasti pääsen palaamaan taas harjoitusten pariin.       Maanan

Saul SM Maraton....🐞

Perjantai 13.10.23                                                      Perjantai kolmastoista päivä on kulkenut aikojen saatossa epäonnen päivänä. Vaikkei oma päiväni vielä päätökseen olekaan kulkenut se heräsi minulle varsin mukavasti. Tunsin itseni hyvin voimalliseksi ja yölliset sykkeet olivat palautuneet täysin normaaliksi sairasteluiden jälkeen.  Huominen Saul SM Maraton starttaisi Vantaalla kello 11.00. Oltiin menty kuullostellen vointia ja herätelty kroppaa juoksemaan. Syöty hyvin ja nukuttu. Tankkaus sujunut nappiin. Noudatettu kaikki lääkärin ohjeet ja tänä aamuna uskalsin toivoa että startti tapahtuu huomenna. Lopullinen päätös tehdään vasta kalkkiviivoilla.  Ensimmäisen kerran voin sanoa etten jännitä yhtään. Etenen juuri niinkuin edetä voin. Viimeinen herättely lenkki odottaa vielä ja minä keskityin vain lomapäivän olemiseen ja luen kaikki Vantaan Maratonin infot ja ehkä huomenna juostaan ensimmäistä Saul SM maratonia.       Illan kevyt veryttely ja siihen avaavat vedot ol