Paluu Torreviejan Via Verdelle.....🐞

                             Oli ihanaa palata Torreviejaan koronavuosien jälkeen. Ehkä sitä jotenkin henkäisi samalla siitä vapauden tunteesta kun voi lähteä ja palata.  Voin kaivata sinne mistä olen lähtenyt ja voin ihastua taas siihen mihin saavun. Jos en lähtisi tai palaisi en kai koskaan voisi tuntea mitä on kaipuu jonnekin.  Olen matkustellut ympäri eurooppaa ja vähän ulkopuolellakin  mutta Torreviejaan olen palannut kolmetoista kertaa ja haluan palata yhä edelleen.                

                  Ei se mikään ihmeellinen kaupunki ole. Pieni, tavallinen ja espanjalainen, missä on kiva viettää ihan vain arkipäivää yrittämättä mitään sen kummempaa. Minulle se on riittänyt, en tarvitse mitään ihmeellistä. 

                     Torrevieja sijaitsee kaakkois espanjassa noin 50 kilometriä Alicanten etelä puolella, Neljän tunnin lentomatka tekee sinne matkustamisesta kivan ja kun lueskelen  hyvää kirjaa, aika hurahtaa ihan siivillä. Tämän matkan tarkoitus oli vain oleilla perillä arjessa ja tehdä harjoitusohjelman mukaiset treenit ihanne olosuhteissa. Juoksu on ollut niin monta kertaan  mukana espanjan matkoillani että oikein odotin aamuisia juoksujani. 

                       Matkani sijoittui aikavälille 24.9-1.10.2022. Lähtö oli lauantai iltana ja olin suunnitellut että teen treenin normaalisti sen jälkeen kun muut matkavalmistelut oli tehty. Tosin melko vaatimattomilla valmisteluilla selvisin. Viimeiset matkat olin reissaillut pelkillä käsimatkatavaroilla sillä olen kyllästynyt raahaamaan isoja matkalaukkuja. Mietin vaatetukset, hygienia- ja kosmetiikat niin että selvisin pienellä perässä vedettävällä laukulla ja yhdellä repulla. 

   

                            Oikeastaan otin vain yhdet vaihtovaatteet sillä perillä asunnossa oli pesukone ja olin         päättänyt etten ota mitään lämpimiä vaatteita. Juoksuvarusteissa sama, vain vaihtovaatteet ja yhdet kengät jotka saavat sopia kaikkiin harjoituksiin. Asicsin Magic Speed oli ihanteellinen valinta. Kaikki menivät pieneen tilaan ja pikku laukkuni jäi vielä hyvin vajaaksi. Hygienia- ja kosmetiikkatuotteet pakkasin pieniin muovisiin rasioihin jotka sitten laitoin  yhteen litran minigrip pussiin joka lopulta oli ehkä puolillaan. 

                       Lauantaina oli kaiken valmistelun ja lähtöselvityksen jälkeen ihanaa lähteä kevyellä viidentoista kilometrin lenkille joka harjoitusohjelmaan oli merkitty. Valmentaja oli laatinut treenit niin että pystyin ne hyvin toteuttamaan matkani asettamin toivein. Askel rullasi kivasti ja kevyesti maastoreitillä, hiekka- metsä- ja peltotiellä. Ajatukset harjailivat suomen syysmaisemista espanjaan ja ajattelin; voi wau miten kivaa palata. 

Hyvän olon tunne vallitsi niin kropassa kuin päässäkin kun palasin lenkiltäni ja huomasin miten vaikeaa malttamattoman oli odottaa. Ja vielä vaikeampaa oli kun tuli ilmoitus että menolento myöhästyisi kaksi ja puoli tuntia. Meidän oli muutenkin ollut määrä olla perillä vasta sunnuntain puolella ja olin ajatellut että yöuni jää varmasti katkonaiseksi ja sunnuntaille olikin sitten suunniteltu harjoitteluun lepopäivä. 

Lepopäivä tuli hyvinkin tarpeeseen sillä espanjan asunnolla olin vasta aamulla viiden aikoihin. Koneessa torkuttu aika vei lähemmäksi Torreviejaa mutta ei sitä levoksi voinut sanoa. 

                             Sunnuntain lepopäivänä tuli vaan kierreltyä kaupungilla ja muistelemalla edellisten kertojen reissuja. Oli niin kivaa kun aikaa ei mennyt paikkojen etsimiseen vaan sai heti alkaa viettämään lomapäiviä espanjan arjessa. Olo oli kuin olisin kotiin palannut. Muistan miten sunnuntai aamuna  istahdin parvekkeelle juomaan kahvia, katselin hiljaa ympärilleni ja sanoin ääneen.... ihanaa olla täällä taas. 

           Maanantaina sitten oikeasti palasin Via Verdelle. Asunnoltani siihen oli vain vajaan puolen kilometrin matka.  Se on erityisesti aamuisin hyvin suosittu paikka erilaiseen ulkoiluun. Reitillä ovat kävelijät, juoksijat ja pyöräilijät kun on vielä vähän viileämpää eikä aurinko ole vielä korkealla. 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                

Olin aikaisempina vuosina useana aamuna pukenut juoksukengät jalkaan ja suunnistanut Via Verdelle. Ja henkäissyt Torreviejan tuulahduksia. Suolajärvien ja meren vaikutuksesta ilman suolapitoisuus on suuri ja siellä on helppo hengittää.  Torreviejassa vallitsevan mikroilmaston terveysvaikutusten vuoksi sinne matkustetaan hoidattamaan erilaisia vaivoja esimerkiksi nivelrikkoa ja hengityselimiin liittyviä sairauksia. Vaikka terveysvaikutukset eivät olleetkaan syyni useisiin  vierailuihini, niin tälläkin reissulla jo  keskiviikkona huomasin että sain pienentää astmalääkitykseni annostusta.  

Se mistä nautin ihan valtavasti jokaiselle lenkille lähtiessäni on se, ettei tarvitse pukea kauhean paljoa vaatetusta. Torreviejassa sataa harvoin enkä muista että olisin koskaan kastunut treeneissäni.    Juoksualusta on kuivaa ja sileää, keväällä ei tarvitse odottaa että hiekoitus hiekat on lakaistu pois. Olosuhteet ovat aina hyvät kun lähdet ovesta ulos. Ja siitä  on  kiva nauttia   silloin kuin voi.                                                                                                                                                      Via Verdellä näkee kaiken tasoisia liikkujia, jokainen voi tehdä omat juttunsa  omaan tahtiin. Välillä musiikit soi niin että tekisi mieli vaan tanssia ja  miten mukavalta tuntuu kun vastaantulija tervehtii omalla                             puhekielelään.        

                        Maanantai aamuna juoksin ensin kahden kilometrin veryttelyn ennen varsinaista treeniä. Tein pienen kierroksen Parque de la estacion ympäri. Rauhallinen puisto jossa  oli kukkoja  ja niin kai   kanojakin nokkimassa nurmikolla. Poikani kanssa aikoinaan ristimme sen juuri lintujen takia kukkopuistoksi. Siellä oli hyvä tehdä veryttelyä ennen Via Verden suoralla tapahtuvaa vetoharjoitusta, 5 x 3 minuuttia kahden minuutin käveleskely palautuksilla. Loppuveryttelyt sitten taas puiston kautta asunnolla ja kun jäi vielä hieman vajaata että sain kilometrit täyteen, kiersin korttelia ja ajattelin miten kivaa kun harjoitukset oli tehty ja oli koko päivä aikaa kaikelle muulle. 

                                                                                                                                                                                         

                     Tiistaille oli vuorossa kevyt 8 km,  Mietin jo illalla että lähden hieman aikaisemmin liikkeelle kuin edellisenä päivänä sillä lämpötila nousisi sitten kuitenkin melko pian kun päivä alkaa paremmin häämöttämään. Kesällä olin juossut hellemaratonini ja muut treenit joten en sitä lämpöä pelännyt mutta oli kuitenkin miellyttävämpää juosta aikaisemmin. 

Lähdin taas asunnolta rauhalliseen tahtiin. Ajattelin että tällä kertaa haluan päästä meren äärelle. Oli kivaa katsella kuinka vastaan tulijoita käveli tuoreet patongit käsissään. Tuoksui ihanalle aamulle ja espanjalainen arki oli alkanut. Lapsia saateltiin kouluun ja heillä oli pienet perässä vedettävät laukut reppujen sijaan. Liikenne oli vilkastunut siitä mitä se oli vielä tuntia        aikaisemmin.                                                                                                                                                Kaupungin läpi aallonmurtajalle oli matkaa vähän vajaa kaksi kilometriä. Näin jo kaukaa ihmisiä siellä lenkkeilemässä. Aallonmurtaja on lempipaikkani ja nautin joka hetkestä juostessani  sen päästä päähän, matkaa edestakaisin siinä kertyy 3 kilometriä.  

Aallonmurtaja kerää pitkin päivää ihmisiä kulkemaan sitä edestakaisin. Tai vain istumaan ja katselemaan . Itselleni se on paikka jossa tunnen että sydän pakahtuu. Meren sinisyys rauhoittaa mielen ja saa tuntemaan jotain sellaista mitä valitettavasti en edes sanoiksi osaa pukea. Mieli lepää, nauttii  tunnetilassa  ja kun siihen yhdistetään juoksu ollaan jo tunteideni yläpuolella.                                                                                                                                                                                                         Paluumatkalla juoksin pikkurantaan ja keräsin siellä vielä lopun kilometrejä ja muistelin miten monet mehujäät siellä on syöty, Siellä on tehty hiekkalinnoja ja uitu aalloissa, nähty miten pilvi ajelehtii auringon eteen hetkeksi. 

                                                   Harjoitusohjelma kulki mukana. Välillä sitä aina katselin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                              

           

                                                                                                                                                                                       Voimaharjoittelu    osui keskiviikolle.       Sen myös olin päättänyt tehdä heti aamusta sillä päivälle oli vielä kaikenlaista muuta kivaa luvassa.  Ohjelmassa oli takakyykkyä,  yhden jalan polven koukistusta, ylätaljaa, yhden jalan hip thrust, pystypunnerrusta istuen ja pohkeita seisten.                                  Tätä ohjelmaa olin tehnyt jo kotona ollessanikin ja nyt se kulki mukana Aro Fitness salille.                                                                                                                                                 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              

                                                                                                                                                       Kuntosali oli samassa talossa missä asuntonikin. Olin aikaisempina vuosina asunut samalla alueella joten oli helppo mennä tuttuun paikkaan. Varsinaista voimaharjoittelu treeniä  en tällä salilla kuitenkaan ollut aikaisemmin tehnyt . Olin käynyt ryhmäliikunta tunneilla joissa zumbattiin latino popin tahtiin.   Vauhtia ja rytmiä  kyllä riitti.       Iltaisin salilla näki paljon treenaajia mutta                  aamulla siellä oli  vain pari minun lisäksi ja voimaharjoittelu ohjelman läpi vienti oli kivaa. Mukana minulla ei ollut kuin pikku pyyhe ja juomapullo. Katukin oli niin siisti että hiippailin asunnolta  sisään salille  samoilla Asicsin Magic Speedeillä millä olin juossutkin. 

                             Torstaina  palasin taas Via Verdelle. Säässä huomasi jo aamulla pienen muutoksen, päivästä ei tulisi niin kuumaa kuin edelliset. Silti oli ihan t-paita aamu eikä vaatetusta ollut treeneissä  sen enempää kuin aikaisemminkaan. 

Aloitin taas kevyen veryttelyn ja herättelyn, kaksi kilometriä alle ennen varsinaista treeniä. Ja koska oli vuorossa vetotreenit oli Via Verde siihen sopiva paikka. 

                  Veryttelyn jälkeen vuorossa oli 6 x 5 min veto osuus reippaan kovaa. Juoksin viisi minuuttia toiseen suuntaan, perillä käveleskely palautus kahden minuutin ajan ja seuraava veto paluu suuntaan. Kengistä sai kivaa potku apua joka toimi Via Verden laatoitetulla reitillä aivan mainiosti. Sellaisella kohdalla missä hetkittäin oli enemmän ulkoilijoita, siirryin asfaltin puolelle juoksemaan.

Loppu verkka treenin jälkeen nautiskelleen ja jälleen kuulin itseni sanovan... - ihanaa olla täällä. 

                             Kotona sitten  istuin pitkään parvekkeella   ja toivoin että olisin voinut tällä kertaa olla matkallani pidempään. 

Perjantai oli lepopäivä ja koko viikkoon kuului paljon muutakin kuin harjoitusohjelmani. Kävin Athletiq Finland opastuksella katsastamassa Los Balconesissa ihastuttavaa huvilaa ja sen ympäristöä,  tulevaa juoksuleiriä ajatellen. Sen kattoterassilta oli upeat maisemat ja taivaan sinisyys lumosi mieleni.  Torreviejasta sinne oli vain noin kymmenen kilometrin matka. 

 Viikolla istuin myös tuttujen kanssa kahvilla  ja kävin Sarin luona kasvohoidossa.  Oli niin kivaa rupatella kuulumisia sillä edellisestä kerrasta oli koronan vuoksi vierähtänyt aikaa. Mutta juttu kuitenkin jatkui melkein siitä mihin se viimeksi oli jäänytkin .... cuanto tiempo.... cuanto tiempo....

En  tiedä mistä se oikein johtuu mutta joka kerta Torreviejassa ollessani alan jo heti miettimään seuraavaa kertaa. Mietin vaihtoehtoja jotta voisin joskus olla siellä yhtäjaksoisesti jonkin pidemmän pätkän. Pisimmillään olen ollut reilut kolme viikkoa ja siinä ennätti kyllä ihanasti jo asettumaan. Selaan kalenteria ja lasken lomapäiviä, vuorotteluvapaa vaihtoehtoa unohtamatta. 

                   Torreviejaan olen aina tehnyt omatoimimatkoja, lennot erikseen ja asunnon hankkinut suomalaisilta asunnon välittäjiltä. Lentokenttä kyydin tilannut heiltä tai tullut bussilla Alicantesta Torreviejan keskustaan. Paljon riippunut lentojen aikatauluista. Kaupunki itsessään on hyvin selkeä ja siellä sekä sen ympäristössä on helppo liikkua. Linja-autolla pääsee hyvin paikasta toiseen jos sitä vaihtelua kaipaa. Olen matkustanut erilaisilla kokoonpanoilla, perheen kera, ystävien kanssa, lapseni kanssa kahdestaan. Keväällä, kesällä, syksyllä, talvella. Ehkä syksy kuitenkin on lempi ajankohtani. 

                         Lauantai oli matkustuspäivä. Aika hurahti nopeasti Torreviejan aamusta Helsinki-Vantaan tummaan iltaan. Ikävä jäi espanjaan mutta oli ihana palata kotiin. Lentokoneessa olin niin uppoutunut kirjaani ja matkan aikana olin sota ajan Pariisissa. Vielä etsin tekstiä kirjan viimeisiltä valkoisilta sivuilta, niin jäin - Kirjasto Pariisin Sydämessä - tunnelmiin. 

                               Sunnuntaina olin ottanut tulevan arjen vastaan. Muistellut meren sinisyyttä  ja tarkastanut syksyiset varusteeni. Harjoitusohjelmassa oli kevyt 18 km. Mietin ensin juoksenko koko matkan assulla vai jäänkö maastomaisemiin. Halusin pysyä rauhallisuudessa ja tein pitkän hitaan hiekka-, pelto- ja metsätiellä. Lepopäivät olivat tehneet tehtävänsä ja juoksu oli ihanan irtonaista ja helppoa. 

Viikon treenit oli paketissa. Mieli oli raukea. Maanantain Via Verde oli vaihtunut kotimetsän läheisyyteen. Juoksu oli kulkenut melkein neljä tuhatta  kilometriä espanjaan ja samat takaisin. Millään tavalla muuttumatta, ihan vaan ennallaan ,samana tuttuna, omana juoksunani. Kiitin sitä matkaseurasta ja tiesin ,että vielä jonain päivänä saan kiittää  uudestaan. 

.....Lennä lennä Kesäkerttu.... lennä tuhansia kilometrejä  taivaanrannan taa ....🐞