Kisaviikkoko...ehkä....🐞

 

Vastoinkäymisten kautta voittoon. Tai vaikeuksien, miten se elämän viisauksien mukaan nyt menikään. Sitä mielessäni mietin kun juoksin sairastelun jälkeistä ensimmäistä rauhallista peekootani. Aina ensimmäinen lenkki mennään vähän jännityksellä kuunnellen, miten se kroppa reagoi. Silmät vielä kirvelee siitepölyistä mutta muuten olo on tuntunut hyvältä ja pohjekin palautunut. Teen silti varpaille nousua ja ihan pientä rauhallista venytystä pitkin päivää. 

📷kemir

Maastossa kulkenut viiden kilometrin testi juoksu sujui ihan hyvin. Ehkä suurimpia ongelmia oli se etten taas sekoa vetoliinaan kun Naava omissa juoksuissaan sinkoili sinne ja tänne. En tiedä pidättelinkö juostessa enemmän itseäni vai koiraa. En halunnut päästää sykkeitä karkaamaan. 

Testijuoksu antoi ihan hyvät merkit. Juoksu tuntui ihan tasapainoiselta ja hallitulta. Luonto itsessään houkutteli luokseen ja lenkin jälkeen kävin vielä kävellen järven rannalla katselemassa miten joutsen pariskunta laskeutui viimeisten järven jäiden pinnalle.

Hetki kotipadolla sai pysähtymään ajassa tai ehkä ainakin toivoin niin. Haistelin kirpeän kevät illan tuoksuja, katselin miten pulppuava vesi leikki ilta auringon säteissä.  

   

    Tiistai aamuna kuuntelin miten tuuli paukutteli nurkissa mutta silti kaunis päivä tulossa. Töiden jälkeen ajattelin että katsotaan miten kiihtyvä vauhtikestävyys harjoittelu sujuu. Olen herkkä kuullostelemaan itseäni. Astman pahenema ajoittuu lähes aina juuri tähän kohtaan kevättä. Se tässä tavoitteellisessa säännöllisessä harjoittelussa on myös ollut hyvä että huomaa itsessä muutoksen ja pistää miettimään , olenko itseni, onko tämä minua. Olenko voimissani, väsynyt, iloinen, surullinen. Kulkeeko juoksu niin kuin yleensä pitäisi. Lähdenkö. 

     Alkuveryttely meinasi jo heti lähteä käsistä kun taistelin puolitoista kilometriä huppu hulmuten vastatuulta vastaan. Kaikkialla pöllysi ja välillä vedin hihan kasvoille, vaikkei se mitään auttanut. Veryttely lämmitti kropan ja vautikestävyys oli alkuun helpompaa kuin veryttely. Pienet palautus pätkät saivat rytmittämään treenin ja kun tein viimeisen viiden minuutin vedon loivaan nousuun, huomasin että jalka työntää ja nousee hyvin. Sama kappale joka alkoi soimaan kuulokkeista verkan eka askeleella soi taukoamatta koko treenin ajan ja vei minut ajatusten sillalle laskemaan minuutteja, seuraamaan sykettä ja nauttimaan rytmin antamasta voimasta jota juostessani rakastan. 

Rakastan sitä siltaa ylittäessäni ja kun viimein laskeudun kädet polviin nojaten rauhoittamaan maksimisykkeeni aina sinne peruskestävyyden loppu veryttelyyn, rakastan sen viimeisiäkin rytmejä kunnes hengitys lopulta rauhoittuu. 

Keskiviikolle oli kaksi harjoitusta. Aamun voimaharjoittelu herätti kivasti päivään. Olin niin voimissani että päätin hieman lisätä painoja tankoon ja näin takakyykky sai taas hieman haastetta lisää. Enhän minä millään hillittömillä painoilla kyykkäile mutta pienikin lisäys tekee harjoituksesta taas vähän erilaisen. 

Työpäivä hurahti omissa kiireissään ja illan treenin pääsin toteuttamaan suoraan työpaikan  ovelta. Tein alle pienet venytykset ja muutamat matala tehoiset hyppelyt. Heti alku askeleilla tunsin miten aamun voimaharjoittelu tuntui työntäjissä ja voi olla että eilinen vetotreenikin. Yritin tiputtaa vauhtia sillä treeninä oli kevyt 8km peruskestävyys verkkavauhtia. Juoksuliivi täynnä päivän härpäkkeitä sun muuta mitä ilman nainen ei voi käydä töissä. Musat korvilla, se eilinen sama biisi soi yhtäjaksoisesti ja toivoin siitä lisää potkua. Kuormaa oli joo eikä askel niin lennokas ollutkaan. Oli kuitenkin hyvä juosta ja huomasi hengityksessä valtavan suuren eron kun monesta paikkaa oli hiekoitushiekat  jo puhdistettu pois. 

Autottoman työmatkajuoksu sairaalalta pelastusasemalle kierteli kaupungin keskustan kautta jotta sain treenin kilometrit täyteen. Oli jännää miten hyvin tuo kilometri suunnittelu menikään. Olin taas tyytyväinen kun sain jättää oman auton käyttämättä. Yksi ekologinen teko viikossa on parempi kuin ei mitään. Olin luullut saavani kyydin kotiin mutta kiireellinen tehtävä muilla ja minulle jätetty avaimet virtalukkoon. 

Sairaalalta Pelastusasemalle oli taas hieman erilainen treeni. Miten paljon vaihtelua perusjuoksuun saakaan kun vie juoksun välillä vähän eri paikkoihin. Aikakin kulkee ihan hujauksessa ja kuitenkin kaikkein parasta oli se että kahden treenin päivä oli takana. Kello oli vasta 17.00 paikkeilla ja vielä koko ilta aikaa tehdä kaikkea kivaa....

...leivoin kolme kakkupohjaa poikani tulevaan synttärikakkuun... saa poika kerrankin  kakkua syödäkseen...

Torstain työpäivään oli mukavasti suunniteltu työajan lyhennystä  lomaa edeltävästi. Olin viime keväänä juostun Kaarinan Rataultran jälkeen ilmoittautunut jo tämän kevään rataultralle ja toivonut nämä pari lomapäivää tähän ajankohtaan. Tein kuitenkin juoksusunnitelmiini sellaisen muutoksen että keväällä ja syksyllä maraton, ultramatka sitten sinne loppu vuoteen. Joten tänä vuonna en ole mukana Kaarinan Rataultralla vaikka tosi kiva juoksu olikin vuosi sitten. 

Torstain espanjan  tunnilla uppoudun taas toisenlaiseen ja vein ajatukseni pois töistä ja koko arjesta - Queremos salir a cenar. ¿Adonde podemos ir?

Sen sijaan että olisin lähtenyt illalliselle, söimme torstain touhujen jälkeen sitä synttärikakkua jonka pohjat keskiviikkona paistelin. Juoksijan päivän rytmitystä ... se on muuten melko kivaa puuhaa. 

Perjantain treeninä oli kevyt 6km. Sää oli ihanan keväinen ja aurinkoinen edelleen. Acapella puhallukset alle, rauhalliset venyttelyt ja noin 50 kpl matalatehoisia hyppelyjä. Juoksin kevyttä veryttely vauhtia ja kilometrin jälkeen oli pakko tehdä vähän kiihtyvää ihan lyhyttyä vetoa että sain kroppaa ja keuhkoja auki. Tämä auttoi. Juoksentelin 

Soratien pätkiltä metsä-ja peltoteille ja vähän kapeammallekin polulle. Kroppassa tuntui kevyeltä ja pohje oli parantunut hyvin. Juoksin 0 droppisilla ja huomasin miten hyvin työntö askeleessa toimii ja kuopasu toteutui. Jäin kovasti vielä pohtimaan lähdenkö huomenna KormuRuniin juoksemaan kympin kisaa. Harmittaa kun kisoja on jäänyt alta mutta minkäs sille voi ettei aina mene niin kuin suunnittelee. 

Lauantai aamuna tein päätöksen etten lähden juoksemaan kympin kisaa. Päätin että teen treeninä hieman kisaa vastaavan suorituksen mutta tehot tiputan vk kakkosesta vk ykköseen ja ehkä vähän allekin. 

Astma oli menossa parempaan suuntaan ja jotenkin näin sen järkeilin. Juoksin ihan normi kahden kilometrin veryttelyn jonka jälkeen nostin vauhdin sinne maraton vauhdin tuntumaan. Olin päättänyt että juoksen yhtenäisen 10km vedon kuten olisi ollut kisassakin mutta en lähde kiihdyttelemään kympin vauhtiin. 

Tuuli oli taas keväiseen tapaan puuskainen ja ensimmäiset viisi kilometriä juoksin voimakkaaseen vastatuuleen joka vain voimistui kun pääsi peltoaukealle. Juostessani totesin että olin tehnyt oikean ratkaisun. Kymmenen kilometrin veto osuus sujui hallitusti ja nousuja lukuun ottamatta vauhdin ylläpito oli helppoa. Vaikka juostessani yskinkin limaa oli juoksun jälkeen helppo hengittää ja tuntui että keuhkot olivat hyvin auki. Alku-ja loppuveryttelyineen sain treenistä hieman pidempi kestoisemman. Verkat olisin tehnyt kisassakin. 

Veryttelyn alussa kävin kurkkaamassa  joutsen pariskuntaa. Joka keväiseen tapaan taas uiskenteli kotihoodeilla.Uros lintu tuijotti minua aivan kuin viime vuonnakin. Oli kivaa nähdä taas ja mietin minkähän reitin ovat lentäneet, missä talvi on tullut vietettyä. Olivat kyllä kaunis näky, välillä kurottivat kaulaansa ihan niin kuin kertoakseen ettei lähemmäksi pidä tulla. Siinä minä katselin... elinikäiset kumppanit toisilleen...ajattelin ...

            Sunnuntai aamuna oli kiva huomata että vihdoin se puuskainen tuuli oli edes vähän tyyntynyt. Edessä olisi kolme tuntia ihanaa rauhallista peekoota, harjoitusohjelmassa luki, kevyt 25km. Mietin kovasti reittejä mistä nuo kilometrit keräisin ja päätin jäädä maastoon asfalttijuoksun sijaan. 

       Ennen treeniä käytiin Tuusulassa koeajamassa  pojalle Pollea ja siellä pihalla seisoessani ajattelin että onpas kylmä ja raaka tuuli. Ei se mihkään ollut tyyntynyt. 

Lähdin vasta iltapäivällä juoksuun. Liivissä oli painoa  noin 3kg. Omien juomien lisäksi otin Naavalle vedet lötköpulloihin ja juomakipon kun en ollut varma onko ojissa vettä. 

       Huomasin heti alku metreillä että juostessa tuli kuuma kun aurinko porotti vaikka tuuli välillä kylmä olikin. Ohuen tuulitakin riisuin melkein heti. Juomahörpyt kahdenkymmenen minuutin välein ja geelit + geelipallot otin aina 5km välein. Ja niin sitä sitten rullailtiin melkein kolme tuntia. Maasto oli haastava kun osittain oli jääkoppuraa ja toisaalla taas ihan pehmeää mutavelliä. Olin ihan varma että reitti olisi ollut paljon kuivempi kun on ollut niin lämmintä. 

Kolmen kilometrin kohdalla ajattelin että kaikki on vielä edessä mutta aika hurahti kuin siivillä. Musat korvilla tossua toisen eteen. Välillä uitin Naavan ojassa  ja juotin sitä kipostakin. 

On jotenkin magee fiilis kun viikko on paketissa. Vaikkei tästä kisaviikkoa tullutkaan sain ehjän kokonaisuuden. Viikon treenit tuntuvat kyllä alla ja tänään juostessani ajattelin miten helppoa 20km on lähes joka kerta. Mutta sitten kun päällä on vielä muutama kilometri niin kyllä ne viimeiset vaan alkavat tuntumaan. 

Tänään olin tyytyväinen että jäin maastoon juoksemaan. Oli kiva katsella miten kotimetsän kevät on edennyt. Sitruunaperhonen lenteli ohitse vaikka kylmä tuuli puhalsi paikoitellen. Puroissa ja ojissa solisi. Lintubongarit pystytteli kiikareitaan. Muistin sen hetken kun maanantaina olin kotipadolla katsellut kuinka vesi pulpahteli leikkien auringon säteissä. Miten hyvältä oli hetki kiireettömyydessä  tuntunutkaan. Muistan miten kermavaahdot roiskuivat kasvoille ja miten hulluna me naurettiin. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä kermavaahdot kasvoillasi kevyen viikon alkuun...🐞