SAUL SM Tornio... 🐞

 

         Suomen Aikuisurheiluliiton SM Maantiekymppi juostiin Torniossa lauantaina 26.8.2023. Harjoitusohjelmaani tämä oli merkitty vuoden 2023 päätapahtumaksi. Halusin nähdä pystynkö nostamaan kympin kuntoani ja kymppi itsessään nostaa omia  haasteita ja on raastavaa juosta. Viime talven aamuharjoituksissa pidin pään kylmänä ja tiesin että jos kaikki menee hyvin, voi olla että saan olla starttiviivalla. 

📷Minä

     Tällä ilmeellä lähdettiin. Torstai aamu oli loppukesän sumuinen, vedin keuhkot täyteen kosteaa ilmaa ja olin niin innoissani että tunsin pakahtuvani malttamattomuuteen.  Edessä oli satoja kilometrejä ja olin valmis vastaanottamaan sen mitä annetaan. 

        Alkuun oli ollut suunnitelma että matkustan kesälomalla  Ranuan erämökiltä Tornioon. Voi olla etten muuten olisi kisamatkaa suunnitellutkaan. Mutta niin ne suunnitelmat vuoden aikana muuttuvat ja vasta viime keskiviikkona kävi myös ilmi ettei huoltajaksi lupautunut pääsekään lähtemään matkaseuraksi. Hetken jopa mietin että antaa kisan olla kunnes taas oma minä nosti päätään ja sinnehän lähdetään.

    Olin saanut töistä kaksi lomapäivää ja lähdin torstai aamuna rauhassa kohti Torniota. Juna aikataulu ja makuuvaunujen hurjat hinnat pistivät minut auton rattiin vaikkei se nyt niin ekologista ollutkaan. Matkalla pysähtelin pari kertaa syömään ja yllättävän vaivattomasti aika kului hurahtaen musaa huudattaen. 

📷Minä

     Perillä majoittauduin Hotelli Joentaloon joka viehätti minua rauhallisuudellaan.  Tornionjoen upeat maisemat avautuivat aivan vieressä. Minulla oli ruhtinaallinen kahden hengen huone käytössäni josta muodostui Kesäkertun kisaroom ja MM-katsomo. 

        Perjantaina sain viettää kokonaisen oleskelupäivän. Näin teen joka kisan alla jos se vain suinkin aikataulullisesti on mahdollista. Haluan kerätä alle kaiken mahdollisen energian oli sitten kyse lyhyemmästä matkasta tai ultrasta. Se miksi panostin tähän kympin kisaan, oli se että kyseessä oli aikuisurheiluliiton kilpailu, minun päätapahtumani. Välikisat ovat aivan eri juttu. Vaikka nekin otetaan tosissaan, vasta pääkisassa uskon ottavani  itsestä kaiken irti. Välikisaa ajattelen ehkä enemmän treeninä ja niiden aluspäivät eletään arjen ehdoilla. 

     Perjantaina ihastelin Tornion touhuja, kiertelin  ja tutustuin kaupunkiin. Juttelin paikallisten kanssa ja tapasin pohjoisesta tulleita, yhden yön pysähdyksellä etelään jatkaneita. 

   Harjoitusohjelmassa oli kevyt kuuden kilometrin lenkki, loppuun suunniteltu lyhyet avaavat vedot. 

📷Minä

📷Minä

Treenin juoksin Tornionjoen rantoja pitkin Pikisaareen, siellä pyörähdys ja takaisin. Ihan ältsin nättiä ja juoksu oli ilmavaa kuin mikä. Oli wau huomata miten treenit alle sekä keventely oli onnistunut. 

         Muihin valmisteluihin kuuluivat, hyvä ruoka, uni ja astmaatikkona Acapella puhallukset jotka olin aloittanut taas ahkerammin jo alku viikosta.  

Oli jännää huomata ettei oma suoriutumiseni jännittänyt. Luotin  valmentajaani satana ja tiesin että jos pysyn terveenä  ennen ja koko juoksun, hyvä tulee. Olin itsevarmempi kuin koskaan. Taso kilpailussa oli omaani verrattuna kova ja tiesin että kokonais lopputuloksissa tulen olemaan ihan häntäpäässä. Lähdin tekemään omaa hyvää suoritusta . Eikä pelkkä hyvä riittänyt. Halusin alittaa 54.15. Valmistava kisa Hämeenlinnassa aikaan 54.33 on ainakin alitettava.

Sellaista se on, urheilu, niin minä ajattelin.Siksi minä harjoittelen... urheillakseni. 

    Lauantain aikataulu oli kiva. Oikeastaan ihanteellinen. Hyvin nukutun yön jälkeen olin aamupalalla kahdeksalta. Kilpailu alkoi kahdeltatoista ja olin suunnitellut olevani paikalla pari tuntia ennen starttia. 

              

📷Minä

               Kisatoimisto sijaitsi Hannulan koululla. Lähtö ja Maali olivat aivan koulun lähettyvillä. Juoksijoita käveli vastaan kun suuntasin numeron hakuun. Kilpailunumeron noudon yhteydessä täytettiin myös osallistumisen varmistuslomake. Kiireettömästi siellä kuljeskeltiin. Oikeastaan juoksututtuja ei ollut. Jotkut kasvot tunnistin. Oli kuitenkin mukavaa tavata uusia ihmisiä ja aina juttu luistaa, jännät hetket on jokaisella. 

Tein tuttuun tapaan kisan alle parin kilometrin veryttelylenkin. Vähän koordinaatioita ja hyppelyjä. Nopeat lyhyet venytykset. Yritin pysyä pienessä liikkeessä ja hieman toivoin viileämpää  päivää. Aurinko porotti melko kuumasti ja juoksijoita hakeutui varjoon. Olin tyytyväinen että kerrankin olin lukenut ohjeet. Sillä ennen kilpailun alkua juoksijat kerättiin merkatulle alueelle kokoontumiseen jossa oli  kilpailukenkien tsekkaus, että ovat sääntöjen mukaiset. Siellä sitten olikin kiva katsella millä kengillä kukakin juoksee. 

Tuo varaamani kaksi tuntia meni lopulta aika tiukalle vaikkei kiirettä ollutkaan, tekemistä tavallaan oli koko ajan. 

        

        Lähtöviivalla asetuin takariviin. Tunnelma oli mahtava ja ilmassa aisti kaiken juoksun tuoman ihanuuden, sen miksi se on itselleni niin tärkeä. 

Pam... juoksu rullasi. Kroppa ryhdissä ja sitten jatkamaan. Kärkiporukka karkasi heti vauhtiin, itse jossain ehkä keskivaiheilla. En miettinyt mitään muuta kuin omaa juoksuani ja sen halusin pitää kasassa. Vaikka reitti oli kokonaisuudessaan melko tasainen, oli siinä pienen pientä loivaa nousua joka eteenpäin työntäessä teki omat tehtävänsä. Alusta oli hyvää juostavaa eikä onneksi sorapätkää ollut lainkaan. Kokonaisuudessaan oikeinkin hyvä reitti. 

 Juostessani tunsin koko ajan millä vauhdeilla mennään. Oikeastaan vain näissä loivissa nousu osuuksissa seurasin kellosta sykettä ja vauhtiakin. Vauhtiin yritin polkea hieman lisää jos se näytti hyytyvän. Juoksuvoima riitti ehkä paremmin kuin Hämeenlinnassa sillä vasta siellä seitsemän kilometrin kohdilla alkoi todellinen raasto. Vaikka kuinka yritti työntää tuntui ettei  potku halua viedä eteenpäin paitsi aivan tasaisella. Haukoin ääneen ja yritin olla miettimättä jäljellä olevaa matkaa. Kun asento alkoi tippumaan, nostin katseen ylös, lantion alle ja vähän tihensin askeltakin. 

   Loppukirin otan aina mutta tällä kertaa se oli paljon lässympi, voimia oli käytetty mutta maali alueen oranssi kaari sai polkemaan loputkin. Arvelin loppuaikaa ja todella hapotti. 

    Kuulin toimitsijan kuulutuksen, oman aikani 54.07. Tätä varten oli harjoiteltu. Juoksuvalmentaja laatinut minulle juuri oikein sopivat treenit, olin raastanut radallakin. Minulle oli ihan se ja sama mikä sijoitukseni oli. Olin todella tyytyväinen hyvään ehjään suoritukseen joka kantoi loppuun saakka, jaksoi loppukirin ja antoi ihan mielettömän hyvän juoksun tunteen. Oma ennätys on aina oma ennätys. Se antaa mielettömän elinvoimaisuuden tunteen. On hienoa huomata että tehty työ tuottaa tulosta. Kevennettiin harjoittelua kesällä hetkeksi kun oli tukkoinen tunne ja sitten taas jatkettiin. 

📷Anu Mäkinen /mainas.kuvat.fi

   Vaikkei omassa sarjassani montaa juoksijaa ollutkaan, silti nousin kolmos korokkeelle ylpeänä itsestäni. Joskus voittoon riittää pelkkä rohkeus, se että uskallat asettua starttiviivalle. 

   Korokkeelle nousu pisti minun kotimatka suunnitelmani aivan uusiksi. Olin ajatellut että lähden saman tien juoksun jälkeen ajamaan sen reilut 700 km kotia kohti.  Jäin kuitenkin vielä lisäyöksi Tornioon sillä halusin kunnioittaa palkintojen jako tilaisuutta osallistumalla tapahtumaan. Oli upeaa katsoa miten kovia tuloksia juoksijat juoksivat ja ihailin heistä jokaista. Oli mieleen painuvaa onnittelu taputuksin saattaa  juoksijoita nousemaan korokkeelle ja samoin kuulla ne taputukset omalla kohdallani. 

Palkintojen jakotilaisuuden jälkeen  mietin kokonaista kulunutta aikaa harjoitusten parissa ja tulevaa jatkoa. Vaikka nautin oli mieli herkkä. Aion nauttia hetkestä niin kaun kuin se saa elää mielessäni. Voi olla että liikutuksissani itkin yhden meren verran ajellessani seuraavana päivänä Tornio Oulun väliä. 

📷Minä

Huudatin musat täysillä ja ajoin kilometri kilometriltä kotiin. Kaiuttimista kuului Kaija Koon biisi VAPAA (Mestarit; Kaija Koo, Ellinoora, Jenni Vartiainen, Vesala - versiona) ... ja ajattelin että tällä hetkellä teen juuri sitä mitä itse haluan.

 Haluan aikuisurheilla ja panostaa siihen niin paljon ja hyvin kuin se vain suinkin on muun arkeni kanssa mahdollista. Ja niin pitkään kuin terveys sallii.

 Sitä harjoittelun ja kilpailun janoa on hyvin vaikea selittää. Mikä on se osa tai asia ihmisessä , minussa,  joka sitä oikeasti ja intohimoisesti hamuaa. 

SAUL SM Tornio ei ollut vain pelkkä juoksu ... se oli paljon paljon enemmän...

...Lennä lennä Kesäkerttu.... lennä Tornion Pikisaaresta loppuun tulelleen kesän kautta vastaan otetun syksyn  juureen....🐞