Siirry pÀÀsisÀltöön

Once Again Autumn.... 🐞


           Niin sitĂ€ aina suunnittelee menevĂ€nsĂ€ kohti jotakin mutta entĂ€ sitten kun et pÀÀsekÀÀn sinne minne olit menossa. On pysĂ€hdyttĂ€vĂ€ lukemaan karttaa tai muuten vaan tehtĂ€vĂ€ selvitys siitĂ€ missĂ€ minĂ€ nyt olen, jos en pÀÀse tĂ€stĂ€ etenemÀÀn onko kierrettĂ€vĂ€ paljonkin vai selviĂ€nkö vĂ€hemmĂ€llĂ€.



HyvĂ€ksynkö sen ettei tĂ€stĂ€ enÀÀ pÀÀsekÀÀn. KyllĂ€ kai, kerÀÀn voimavarani kulkemaan  ehkĂ€ tuota hitainta polkua. Voi olla ettei se haittaa sillĂ€ se kulkee aika kivaa reittiĂ€ kuitenkin. Otan mukaani kĂ€rsivĂ€llisyyttĂ€ ja yritĂ€n pitÀÀ kihisevĂ€n tulipalloni hĂ€kissĂ€, odottamassa vapaaksi pÀÀsyĂ€. ÄkkiĂ€- minulle -kaikki- heti-minĂ€ joutuu nöyrtymÀÀn ja odottamaan. Nyt ei ole sen aika, tĂ€nÀÀn et saa sitĂ€ mitĂ€ haluat. On tyydyttĂ€vĂ€ tĂ€hĂ€n hetkeen ja jatkettava siinĂ€, nauttien siitĂ€ ettĂ€ matka polulla etenee kuitenkin.

      Juoksuvuoteeni on kuulunut tĂ€nĂ€ vuonna niin ylĂ€- kuin alamĂ€keĂ€kin. Olen nauttinut harjoittelusta ja ottanut siitĂ€ kaiken irti, se on  arjen vastapainoa. 
TĂ€nĂ€ vuonna kevĂ€inen takareiden revĂ€hdys katkaisi hyvĂ€n treeniputken, harjoittelua kevennettiin ja lopulta elokuussa olin maratonilla ihan hyvĂ€ssĂ€ kunnossa, jalka kesti juoksun ja lopputulokseen olin ihan tyytyvĂ€inen vaikken ihan siihen pÀÀssytkÀÀn mitĂ€ olin tavoitellut. 
Maratonin jÀlkeen sain alle hyvÀn treenikauden, tosin alkuun keventelyÀ kunnes kisasta olin palautunut.
 Lokakuun alussa leijailin fiiliksiĂ€ kun puolimaratonin vanha enkka rikkoutui. Samassa suuntasin katseeni vuoden viimeiseen kisaan. Joensuun night run 12/h. 





     Vuosi sitten olin ensimmĂ€isen kerran mukana Joensuun yössĂ€ ja kokemuksena se oli  mielestĂ€ni  niin wau ettĂ€ jo silloin pÀÀtin, siellĂ€ halua juosta uudestaan. Loppujen lopuksi vuosi hurahti tosi nopeasti ja niin kisa lĂ€heni. 

      Olin satuttanut jalkaterĂ€ni loppukesĂ€stĂ€. Se muistutteli aina silloin tĂ€llöin, vĂ€lillĂ€ ollen parempi ja vĂ€lillĂ€ huonompi.  Hermopinne oli inhottava, kipu viilsi kurjasti. 
Mun piti viettÀÀ mukava valmistava loma ennen Joensuuta ja ajella sinne hyvissĂ€ ajoin ja asettua aloilleen ennen kisaa. 
KĂ€vi kuitenkin niin ettĂ€ lokakuun puolessa vĂ€lissĂ€ jouduin palaamaan erÀÀltĂ€ kevyeltĂ€ lenkiltĂ€ linkaten. Seuraavana pĂ€ivĂ€nĂ€ en pystynyt astumaan jalalle lainkaan. 
Kuvauksissa ei löytynyt mitÀÀn selittĂ€vÀÀ, ei murtumaa, onneksi. Olin kokonaan unohtanut ettĂ€ jalka oli pyörĂ€htĂ€nyt crokseissa, puukalikka alla, silloin ei sattunut ja yhdistin jalkavaivan olevan samaa hermopinnettĂ€. 

    Jalka oli jo paljon parempi mutta ei kunnossa kun oli kulunut pari viikkoa  siitĂ€ juoksulenkistĂ€ jonka lopussa jouduin linkkaamaan.  Hyvin tuetulla kengĂ€llĂ€ jalka oli kivuton mutta ilman kenkÀÀ ei painoa voinut laittaa jalkaterĂ€n ulkosyrjĂ€lle lainkaan.  Otin uudelleen yhteyttĂ€ lÀÀkĂ€riin. 




En ollut lainkaan huomannut mustelma aluetta kehrĂ€sluun alapuolella vaikka olin rasvaillut jalkoja ja vĂ€lillĂ€ teippaillut ennen lenkkiĂ€. Tosin mustelma tuli kyllĂ€ vasta  vĂ€hĂ€n viiveellĂ€ niin kuin monesti onkin.  Olin saanut selville miksi vaiva ei ollut helpottanut, olikin kyse kahdesta eri sattuneesta. 
Toisaaltaan oli helpotus tietÀÀ ettÀ oli kyse pehmytkudos vammasta mutta silti tuli sellainen tunne ettÀ mitÀs jos vaan antaisi kaiken olla. JÀttÀsi juoksut ja keskittyisi ihan vaan johonkin muuhun. Miksi ?
Ihan vain siksi ettĂ€ olisi ehkĂ€ helpompaa luovuttaa. SitĂ€ huomaa miten pienestĂ€ on loppujen lopuksi kiinni  voitko juosta vai et. Melko haavoittuva on laji. Tai kyllĂ€hĂ€n se on laji kuin laji silloin kun sairastuu. 
Muistan hyvin millaista oli pitkÀÀn sairastetun infektion  jĂ€lkeen pÀÀstĂ€  vasta puolen vuoden toipumisen jĂ€lkeen kunnolla liikkumaan, totutella lukemaan  ja kĂ€velemÀÀn  uudestaan. 
TiedÀn ettÀ tÀmÀ nyt kuitenkin on vain viikkojen asia.




           Taas on saatu malttamaton malttamaan. Sekös siinĂ€ sitten Ă€rsyttÀÀ. En haluaisi malttaa vaan haluaisin mennĂ€, antaa askeleen lentÀÀ ja liitÀÀ hetken siinĂ€ vapaudessa jonka juoksu antaa, pÀÀstĂ€ siihen ihanaan Joensuun yön kuplaan, tunteeseen joka on yksi uskomattomimmista mitĂ€ olen kokenut. 
En jaksa maltaa vaikka pitĂ€sikin, en jaksa etsiĂ€ vaihtoehtoja en jaksa ajella pyörĂ€llĂ€ tai sauvakĂ€vellĂ€. 
TiedĂ€n selitykset,  on parempi niin ja nĂ€in. En halua etsiĂ€ korvaavia lajeja, haluan juosta.

       KerÀÀn itseni kuitenkin, tyydyn siihen mitĂ€ nyt on. Pahemminkin voisi olla, tiedĂ€n sen ennen kuin sanot mitÀÀn. TĂ€mĂ€ on minun kokemukseni. En vietĂ€ lomaa niin kuin olin sen suunnitellut viettĂ€vĂ€ni. Olen kuin tulipallo hĂ€kissĂ€ joka sihisee ja yrittÀÀ pÀÀstĂ€ ulos rĂ€jĂ€yttĂ€mÀÀn liekin loisteeksi. 
Suuntaan katseeni tulevaan , niin niin, niinhÀn sitÀ sanotaan, niin se on tehtÀvÀ kun muuta ei voi.



     
        

    
      Istun tuoliin lukemaan, kuuntelen Stive Morganin - Once Again Autumn ja rauhoitun. Mun toinen harrastus on mukana ja annan lomani jatkua.  Silloin kun olen liikkeellĂ€, kiitĂ€n  Hokan Arahit. Hyvin tuettu ja vaimennettu kenkĂ€, niiden avulla kuntoutan jalkaani. LiikkeellĂ€ saa olla ja pitÀÀkin, tosin ylilyönnit pitÀÀ osata vĂ€lttÀÀ. En lĂ€hde paahtamaan mitÀÀn kahden kympin pitkistĂ€. Teen jalkajumppaa, sauvakĂ€velyĂ€ ja juoksenkin, maltilla.

Se hyvĂ€ puoli tĂ€ssĂ€ nyt on, ettĂ€ parempaan pĂ€in jo ollaan menossa. Jalassa ei ole enÀÀ jatkuvaa sĂ€rkyĂ€, liikkuminen tuetulla kengĂ€llĂ€ on ihan hyvĂ€ eikĂ€ lenkin jĂ€lkeen tunnu kipua. Voima on kyllĂ€  heikompi kuin toisessa jalassa. 
Tapaturmia on vuosien varrella sattunut  mutta onneksi luut ovat sĂ€ilyneet.
TÀmÀ juoksuvuosi on nyt ollut tÀllainen ja kyllÀ minÀ kuitenkin suuntaan katseeni taas tulevaan.
Juokseminen on kuitenkin niin kivaa ettĂ€ kyllĂ€ sitĂ€ vaan haluaa nĂ€iden vastoinkĂ€ymistenkin jĂ€lkeen jatkaa vielĂ€ tavoitteiden saavuttelua. EnpĂ€ taida olla ainut kuntojuoksija joka saa takapakkia ja kokee nĂ€in. Olisihan se ollut kiva suunnata Joensuuhun mutta osallistumiseni on nyt siirretty lÀÀkĂ€rin todistuksella ensi vuodelle 2022 .  




                TĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n sauvakĂ€velylenkillĂ€ nautiskeltiin Kielon kanssa pitkĂ€lle edenneestĂ€ syksystĂ€. Koiran kanssa liikkuessa  on niin kivaa katsella miten se nauttii menostaan. Se on niin teatraalinen kun joutuu kytketyksi hihnaan mutta  niin nauttii valtoimenaan  kun annan sen vĂ€lillĂ€ juoksennella itsekseen. Kai se on vĂ€hĂ€n niin kuin minullakin, olen kuin tulipallo hĂ€kissĂ€, jokin pidĂ€ttelee minua mutta voihan wau sitĂ€ hetkeĂ€ kun pÀÀsen irti ja saan mennĂ€ ja juosta ihan niin kuin itse halua. 
SauvakĂ€vely katkesi aina hetkittĂ€inen pieniin juoksupĂ€tkiin, kiitin Arahit ja suuntasin katseeni tuleviin juoksuihin. 
Lenkin jÀlkeen Kielo nukahti aamutakkini sisÀÀn, katosi omaan hiljaisuuteensa tunniksi ja kun levot oli levÀtty heittÀytyi se hurjaan leikkiin vinkuvan ankan kanssa. Minua nauratti ja oikeastaan oli ihan Àltsin kiva olla.




..... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.... pitkĂ€lle edenneen syksyn kautta tuleviin juoksuihin....🐞



         


Kommentit

TÀmÀn blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              EdellistĂ€ kirjoitustani pÀÀttĂ€essĂ€ mietin, olisiko se pitĂ€nyt pÀÀttÀÀ vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta herĂ€sin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtĂ€kkiĂ€ Polarin kello nĂ€yttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin ettĂ€ no nĂ€yttÀÀ mitĂ€ nĂ€yttÀÀ ja mietin ettĂ€ kello on ollut yöllĂ€ huonosti kĂ€dessĂ€ tai jotain muuta  ja vempeleitĂ€ ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidĂ€ liikaa tuijottaa.       HyppÀÀn edellisen postauksestani kohdasta siihen mitĂ€ en siis vielĂ€ kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljĂ€n aikaan perjantai iltapĂ€ivĂ€llĂ€ pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmĂ€ oli. SÀÀdin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kĂ€det tĂ€risten hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Costa Blanca...Torrevieja....🐞

                Saavuttiin Torreviejaan  lauantaina. Lento oli ajallaan ja hyvin ennĂ€tti vielĂ€ merenrantaan ennen kuin aurinko laski illaksi. Olin nukkunut matkaa edeltĂ€vĂ€n yön pienessĂ€ horroksessa ja olin tosi vĂ€synyt. Ajattelin ettĂ€ sunnuntain pitkis 18 km juostaan heti aamusta. Silloin on vielĂ€ viileĂ€mpÀÀ ja muutenkin kivaa juosta kun ihmisiĂ€ on  vĂ€hemmĂ€n liikkeellĂ€.         Sunnuntaina herĂ€sin  kuitenkin pienessĂ€ kurkkukivussa eikĂ€ olo ollut yhtÀÀn levĂ€nneen oloinen. Muistan joskus aiemminkin miten lentomatkan jĂ€lkeen on ollut samanlaisia oireita. EpĂ€ilen ettĂ€ astmaatikkona koneen ilmastointi vaikuttaa. Se jotenkin tuntuu niin kovalta ja kuivaltakin toisinaan.                PÀÀtin jĂ€ttÀÀ pitkiksen juoksematta ja jatkaa oleilua rauhalliseen tahtiin. Ja kun olo paranee, palaan normaalisti harjoitusohjelman pariin.  Maanantai oli lepopĂ€ivĂ€ ja olokin paljon parempi. Seuraava harjoitus suunniteltu tiistaille ja siinĂ€ toivottavasti pÀÀsen palaamaan taas harjoitusten pariin.       Maanan

Saul SM Maraton....🐞

Perjantai 13.10.23                                                      Perjantai kolmastoista pĂ€ivĂ€ on kulkenut aikojen saatossa epĂ€onnen pĂ€ivĂ€nĂ€. Vaikkei oma pĂ€ivĂ€ni vielĂ€ pÀÀtökseen olekaan kulkenut se herĂ€si minulle varsin mukavasti. Tunsin itseni hyvin voimalliseksi ja yölliset sykkeet olivat palautuneet tĂ€ysin normaaliksi sairasteluiden jĂ€lkeen.  Huominen Saul SM Maraton starttaisi Vantaalla kello 11.00. Oltiin menty kuullostellen vointia ja herĂ€telty kroppaa juoksemaan. Syöty hyvin ja nukuttu. Tankkaus sujunut nappiin. Noudatettu kaikki lÀÀkĂ€rin ohjeet ja tĂ€nĂ€ aamuna uskalsin toivoa ettĂ€ startti tapahtuu huomenna. Lopullinen pÀÀtös tehdÀÀn vasta kalkkiviivoilla.  EnsimmĂ€isen kerran voin sanoa etten jĂ€nnitĂ€ yhtÀÀn. Etenen juuri niinkuin edetĂ€ voin. Viimeinen herĂ€ttely lenkki odottaa vielĂ€ ja minĂ€ keskityin vain lomapĂ€ivĂ€n olemiseen ja luen kaikki Vantaan Maratonin infot ja ehkĂ€ huomenna juostaan ensimmĂ€istĂ€ Saul SM maratonia.       Illan kevyt veryttely ja siihen avaavat vedot ol