Vantaan Uudenvuoden Juoksu ...🐞

              Oman juoksuvuoteni päätös oli Joensuun Night Run  12 h rataultran maaliintulossa. Ylimenokausi ja kevyt harjoittelun aloitus kuluivat ehkä pienen alakulon vallitessa. Vaikka oma juoksuvuoteni oli ohi, oli vielä yhden kisa aika vuoden 2022 puolella, KU-58 järjestämä Vantaan Uudenvuodenjuoksu.  

          Osallistuminen juoksuun oli siirretty vuoden 2021 kisasta tälle vuodelle koska koko kisa siirtyi vuodella eteenpäin. Oli kivaa lähteä taas kiinnittämään numerolappua juoksuasuun. Jotenkin ylimenon rauhallisuus alkoi jo kroppaa kiusaamaan ja juoksu väpätti ja odotti koska taas mennään. 

Matkana Uuden vuodenjuoksussa oli 5 km ja edellisestä olikin jo jonkin aikaa. 

          Kovin montaa vitosen kisaa en olekaan juossut. Virallisia kisoja taisivat olla Uuden vuoden juoksu ja Lohjan talvijuoksusarjan yksi osakilpailu pari vuotta sitten kai. Vitonenkin on kivaa juosta, ihanaa vaihtelua pitkien matkojen harjoitteluun. 

                Kisa aamu oli tuulinen ja sateli jäätävää tihkua kun vein Naavan tarhaan. Mietin että voihan juoksukeli. Varusteiden kanssa olin pähkäillyt jo edellisenä iltana. Mukaan päätin ottaa niin nastakengät kuin tavalliset assukengätkin. Juoksuasuksi jotain kevyttä mutta myös jotain sellaista etten jäätyisi. Juoksutakkia en kyllä laittaisi lepattamaan. 

       Oli kivaa ajella Tikkurilaan. Omaan kotikylääni missä olin asunut aina aikuisuuteen saakka. Tiksiin on aina kiva palata, ihan kuin kotiin menisi, tottakai. 

       Kisakeskuksessa Tikkurilan urheilutalolla oli jo kivan pieni juoksijoiden kuhina kun saavuin perille. Toimitsija toivotti tervetulleeksi ja ohjasi numeroiden hakuun. Alakerrassa oli lista mistä voi oman nimen kohdalta tarkistaa juoksunumeron ja ottaa sen sitten narulta matkaan. Oli siinä samalla kivaa tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia kisatunnelmissa. 

             Tuuli oli edelleen kova ja sateli jäätävää tihkua. Kävin laittamassa juoksuasun päälle sadehousut ja kuoritakin. En viitsinyt antaa veden kastella koska starttiin oli vielä aikaa. Pähkäilin kenkiä ja lopulta päädyin nastakenkiin vaikka reitti oli kertoman mukaan melkein kokonaan sulaa vain joissain kohti oli koppurajäätä. Toiset kengät olivat niin sileät etten viitsinyt niillä lähteä juoksemaan, miksiköhän ihmeessä olin ne edes ottanut mukaan. Parempia vaihtoehtojakin olisi ollut. 

       Tein lyhyen kahden kilometrin mittaisen verkkajuoksun. Sykkeet olivat kisalukemissa vaikka vauhdin pidin rauhallisena. Asfaltti oli sulaa ja hiekoitushiekka ropisi nastakenkien alla. Tuntuma juoksuun oli ihan hyvä ja tällä kertaa ihmettelin etten jännittänyt kisaa yhtään. Mennään miten mennään, lopputulos selviää sitten maalissa. Loppuun otin pari melkein minuutin mittaista vetoa arvioidulla kisavauhdilla kävely palautuksella.

           Olin tehnyt oman salaisen suunnitelmani juoksun kulusta ja välillä matkalla oikein nauratti kun toivoin että kisa olisi jo ohi. Sykkeet lähellä maksimia ja vauhdin yritin pitää koko ajan alle 5.30. Lähellä vitosta olisi pitänyt kyllä  pystyä juoksemaan mutta tällä kertaa se onnistui vain hetkittäin. Oikein ärsytti niissä kohdissa joissa vastatuuli yritti lytätä koko homman. 

                        Juoksun aikana huomasin että vaatetta oli ihan liikaa vaikka tuuli oli kylmä ja jäätävää tihkua sateli koko ajan. Onneksi olin jättänyt päähineen pois. Kynsikkäät meinasin heittää ojaan mutta en raatsinut luopua niistä. Kaikkein paras olisi ollut juosta shortseissa, säärystimissä ja ohuessa juoksupaidassa ja ilman nastoja. Nastoilla juoksu oli ihan karseaa sulalla asfaltilla mutta eipä tarvinnut pelätä koppuralla. Näen joka päivä murtumapotilaita ja kyllä se pistää miettimään myös omaa tekemistä. Olen kaatuillut ennenkin juostessani ja nyt halusin ottaa varman päälle.  Vaikka vaatetta olikin liikaa, olin tyytyväinen että olin valinnut ohuemmat juoksuhousut enkä laittanut paksuja talvitrikoita mitä alkuun ajattelin. 

         Kisa juostiin kahtena kierroksena 2,5 km reitillä. Ensimmäinen kiekka olikin ihan hyvää ja vahvaa juoksua mutta kyllä neljän kilometrin kohdilla jo hapotti ja vauhti alkoi hyytymään. Sain kuitenkin lopussa vielä vähän kiristettyä vauhtia ja juoksin maalissa oman virallisen vitosen kisani parhaan tuloksen 27.55. 

            Lopputulokseen en ollut tyytyväinen vaikka juoksuun olinkin. Ehkä kesäkelillä kevyissä vaatteissa hiilarit jalassa olisi ollut kiva kokeilla tämän päivän kuntoa.  Mutta nyt ei ollutkaan kesä. Ja kun astelin autolleni sanoin ääneen; mä inhoon tätä etelä-suomen talvea. Oli kuitenkin ihan kiva todeta että virallinen vitosen tulos oli parantunut kolmisen minuuttia edellisestä kilpailusta. Edellinen kisa Lohjan talvijuoksu sarjassa oli taittunut aikaan 30.44 pari vuotta sitten. 

           Vantaan Uudenvuoden juoksu oli hyvin järjestetty. Juoksijan oli kivaa juosta ja nauttia juoksun täyteistä tunnelmaa. Ei edes jäätävä tihku ja kylmä tuuli lannistaneet  vuoden viimeisen päivän viettoa Tikkurilassa. 

      Mitali kaulassa oli kivaa miettiä kaikkea kulunutta. Juoksuvuosi 2022 antoi minulle 5km, 10km, 21,1 km ja 12h rataultran henkilökohtaiset enkkani. On ollut ihan mielettömän ihanaa harjoitella ja kisakalenteri antaa ihan mielettömän innon ja motivaation jatkoon. Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho on kolmen vuoden aikana luotsannut minut Juoksijaksi. Ennen toivoin olevani ja nyt olen. Saan olla kiitollinen että yhteistyö jatkuu edelleen. 

            Nyt minä sitten suuntaan seuraavien päivien harjoitteluun. Vuoden 2023 kisakalenteri on valmis. Ehkä pientä pähkäilyä ja epävarmuutta näen siinä vielä mutta runko on kuitenkin niin miten olin ajatellut. Kisoja tasaiseen tahtiin, ne antavat potkua harjoitteluun ja pitävät kroppaa vireessä. Iloiseksi yllätykseksi tiedän juoksevani myös seuraavan Vantaan Uudenvuoden juoksun sillä onnetar oli puolellani ja voitin arvonnassa osallistumisen, kiitos KU-58! Tosin olisin joka tapauksessa ilmoittautunut juoksuun mukaan sillä Vantaalla on aina niin kivaa juosta. Ja joka kerta kun juoksen Vantaalla, palaan kotikylääni. Aina silloin tällöin ajan kotitalolle ja katselen vanhoja omenapuita joissa kiipeilin. Omenapuiden ympärillä kulki talvisin latu, kesällä nurmikko oli urheilukenttäni;

halusin olla urheilija

... Lennä lennä Kesäkerttu.... lennä omenapuiden yli nurtsille ja sieltä tulevan harjoittelun juureen...🐞