Siirry pÀÀsisÀltöön

Joskus treeni ei vain onnistu...🐞

Sen jĂ€lkeen kun aloitin harjoittelun ammattilaisen ohjauksessa on mulla ollut palava into saada noudattaa harjoitusohjelmaa niin kuin se  mulle on laadittu. Treeni on osa mun pĂ€ivÀÀ ,laitan sen reppuun ja otan mukaan kun lĂ€hden reissuun. MissĂ€ minĂ€ siellĂ€ treeni. 



Viikko sitten minilomalla kĂ€vin mökillĂ€ kurkkaamassa mitĂ€ sinne nĂ€in talven keskellĂ€ kuuluu. Ajattelin miten ihanaa on taas pÀÀstĂ€ rauhallisille metsĂ€teille ja ehkĂ€ vĂ€hĂ€n poluillekin juoksemaan. Rauhallista tosiaan olikin, kaikki muut mökit tönötti tyhjillÀÀn eikĂ€ mailla halmeilla nĂ€kynyt muuta kuin tuoreita ja ei tuoreita metsĂ€n elĂ€inten jĂ€lkiĂ€. Ihan niin waun hiljaista .  

Perjantaina oli ihana aurinkoinen keli, kuiva pikku pakkanen ja tyyntÀ. Treeniohjelmassa kevyt 8km ja tiesin jo heti ettÀ se on vaan nautiskelua mökkimaisemissa. Kaikki mökki-metsÀtiet ja lÀhellÀ olevat polkupÀtkÀt oli aivan kauttaaltaan jÀÀssÀ, jÀÀ koppuraa tai aivan sileÀn sileÀÀ kiiltÀvÀÀ jÀÀtÀ. No ajattelin ettÀ ei haittaa, mulla on Asicsin Gel-Fujisetsut ja niillÀ pÀrjÀÀn kyllÀ.


Juoksu rullasi mukavasti,oli kevyttÀ kuin tanssi, askel rapisi alla kivasti nastojen pureutuessa tukevasti jÀÀhÀn. Juoksu oli koko ajan vakaata vaikka alusta olikin jÀisen liukas.

Mulla oli myös koira vyöllĂ€ mukana juoksemassa eikĂ€ kertaakaan tullut epĂ€varmaa oloa siitĂ€ onko pito riittĂ€vĂ€. Koiran kanssa juostessa minĂ€ mÀÀritĂ€n vauhdin, enkĂ€ anna sen vetÀÀ mutta joskus on tullut Ă€kki tilanteita kun koira on saanut vainun ja vaihtanutkin yhtĂ€kkiĂ€ suuntaa. YleensĂ€ jo ennakkoon luen sen liikkeitĂ€, kun korva hieman kÀÀntyy tiedĂ€n jo varautua mutta aina en kuitenkaan ole niin nopea, ihan kivasti olen kyllĂ€ oppinut huomaamaan myös nuo luontaiset jutut. Se lukee mua ja mĂ€ sitĂ€. MeillĂ€ on aika wau kumppanuus ja kivaa yhdessĂ€. 

Perjantain treeni onnistui hyvin, metsĂ€tietĂ€, polkupĂ€tkÀÀ ja jĂ€istĂ€ assun reunaa takaisin mökille. 


Kiitin taas Fujisetsut, ne ovat olleet mun tĂ€n talven ykköset ulkojuoksussa. RiittĂ€vĂ€n hyvin rullaava, kimmoisa kenkĂ€, kolmesta eri merkistĂ€  nastajuoksukenkiĂ€ on mulla kokemusta ja mielestĂ€ni paras pito nastoilla jĂ€isellĂ€ alustalla tai kalliolla on Fujisetsuilla. Olen myös ihastunut siihen miten lĂ€mpimĂ€t ne ovat, yli kahden kympin pakkasilla mulla on ollut vain ohut tavallinen juoksusukka ja hyvin olen pĂ€rjĂ€nnyt, toki akilleksen suojannut sÀÀrystimillĂ€.


Perjantai ilta hÀmÀrsi, tuuli yltyi ja alkoi satelemaan lunta, ensin hyvin hiljaa, hiutale siellÀ tÀÀllÀ, pikku hiljaa sateli enemmÀn ja sitten jo pyrytti. Sytytin jÀÀlyhdyn hangelle ja istahdin nautimaan takkatulen lÀmmöstÀ viis vÀlittÀen ulkoilman viimasta.

Lauantai hieraisi silmiÀÀn ja niin minĂ€kin. Kurkkailin ulos ikkunasta ja valkoinen kaunis puuterilumi peitti kaikki paikat, muuten oli vĂ€hĂ€n pilvinen ja hĂ€mĂ€rĂ€ pĂ€ivĂ€ kai tulossa. Tuuli oli tyyntynyt , melko lĂ€mmin, pakkasella kuitenkin. 

Treeni ohjelmassa oli verkat alkuun sekÀ loppuun, vÀliin eri vauhtiset vedot palautuksin. Noo katselin jo sen verran tuota tulevaa juoksu alustaa ja ajattelin ettÀ ehkÀ en ihan tÀydellistÀ vetotreeniÀ saa alle ja ajattelin ettÀ jos itse vedot ei onnistu niin pyrin juoksemaan ajallisesti ja mÀÀrÀllisesti suunnilleen sen mitÀ vetotreenistÀ kertyisi ja jos sekÀÀn ei onnistu niin mennÀÀn sitten mitÀ mennÀÀn ja juostaan hiljaa hissukseen edes jonkin verran. SiinÀ vaiheessa samalla pÀÀtin ettÀ Rani jÀÀ tÀllÀ kertaa mökkiin odottamaan. Koiran kanssa juokseminen puuterilumella voi olla turhan hankalaa.

EnsimmÀiset askeleet mökkipihalla jo kertoivat ettÀ liukasta on, ihan kuin perunajauhoa olisi tippunut lattialle. Jatkoin hiljakseen mökkitielle. Tiesin edellisen pÀivÀn lenkistÀ sen ettÀ vÀhintÀÀn kahdeksan kilomerin sÀteellÀ kaikki tiet ja polut olivat samanlaisessa jÀÀssÀ. Nasta ei purrut jÀÀhÀn lainkaan. Hiljaista hissuttelua oli alku askeleet. Sitten ajattelin ettÀ mökkitien alkupÀtkÀ on tasaista, jos juoksen sitÀ edes takaisin vaikka tunnin verran ja teen treenini siinÀ.
Vaan ei purrut nasta lumen lĂ€pi, askel oli hutera ja epĂ€varma. En ollut edennyt etanan vauhdilla paljoakaan kun jalat vaan lĂ€hti alta. Luiskahdus ja lumi pöllysi, peukalo vÀÀnnĂ€hti  ja kirpaisi. 
Ei mitÀÀn jĂ€rkeĂ€, ei yhtÀÀn mitÀÀn jĂ€rkeĂ€. No vaikkei sattunutkaan muuta kuin vĂ€hĂ€n kĂ€teen ajattelin ettĂ€ en nyt lĂ€hde nilkkojani taittamaan edes tĂ€llĂ€ lyhyellĂ€ mökkitien pĂ€tkĂ€llĂ€. On vain hyvĂ€ksyttĂ€vĂ€ se ettĂ€ nĂ€illĂ€ hoodeilla ei juosta tai en siis ainakaan minĂ€. Sama lumipeite on assun reunalla tai sitten polulla ja metsĂ€tien pĂ€tkĂ€llĂ€. 

đŸ“· kemir

Hipsuttelin takaisin mökille. Oli vĂ€hĂ€n tyhjĂ€ olo. Hö, annanko periksi. YleensĂ€ en anna, oli miten oli. No nyt annoin. Ärsytti aika valtavasti mutta ehkĂ€ tĂ€rkeintĂ€ olikin kuitenkin osata ymmĂ€rtÀÀ se ettĂ€ ei mun kehitys tĂ€hĂ€n yhteen tekemĂ€ttömÀÀn treeniin lopu. Sellainen henkinen keskustelu itseni kanssa. 

Seuraavana pÀivÀnÀ treeniohjelmassa luki Lepo ja lepona sen pidin. En yrittÀnyt siirtÀÀ treeniÀ seuraavan pÀivÀn jÀille vaan nautin mökkeilystÀ kaiken loppu ajan. Ja voi vau miten hyvÀltÀ treeni taas tuntui kun olin palannut kotiin ja pÀÀsin matolle juoksemaan. PÀÀsin normaaliin treeni rytmiin ja nautin harjoittelusta. Juoksu oli palannut repussa kotiin ja oli valmiina taas seuraavaan lÀhtöön.


....LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.... puuterilumi pölisee askeltes alla..... 🐞



Kommentit

TÀmÀn blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              EdellistĂ€ kirjoitustani pÀÀttĂ€essĂ€ mietin, olisiko se pitĂ€nyt pÀÀttÀÀ vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta herĂ€sin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtĂ€kkiĂ€ Polarin kello nĂ€yttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin ettĂ€ no nĂ€yttÀÀ mitĂ€ nĂ€yttÀÀ ja mietin ettĂ€ kello on ollut yöllĂ€ huonosti kĂ€dessĂ€ tai jotain muuta  ja vempeleitĂ€ ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidĂ€ liikaa tuijottaa.       HyppÀÀn edellisen postauksestani kohdasta siihen mitĂ€ en siis vielĂ€ kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljĂ€n aikaan perjantai iltapĂ€ivĂ€llĂ€ pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmĂ€ oli. SÀÀdin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kĂ€det tĂ€risten hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Costa Blanca...Torrevieja....🐞

                Saavuttiin Torreviejaan  lauantaina. Lento oli ajallaan ja hyvin ennĂ€tti vielĂ€ merenrantaan ennen kuin aurinko laski illaksi. Olin nukkunut matkaa edeltĂ€vĂ€n yön pienessĂ€ horroksessa ja olin tosi vĂ€synyt. Ajattelin ettĂ€ sunnuntain pitkis 18 km juostaan heti aamusta. Silloin on vielĂ€ viileĂ€mpÀÀ ja muutenkin kivaa juosta kun ihmisiĂ€ on  vĂ€hemmĂ€n liikkeellĂ€.         Sunnuntaina herĂ€sin  kuitenkin pienessĂ€ kurkkukivussa eikĂ€ olo ollut yhtÀÀn levĂ€nneen oloinen. Muistan joskus aiemminkin miten lentomatkan jĂ€lkeen on ollut samanlaisia oireita. EpĂ€ilen ettĂ€ astmaatikkona koneen ilmastointi vaikuttaa. Se jotenkin tuntuu niin kovalta ja kuivaltakin toisinaan.                PÀÀtin jĂ€ttÀÀ pitkiksen juoksematta ja jatkaa oleilua rauhalliseen tahtiin. Ja kun olo paranee, palaan normaalisti harjoitusohjelman pariin.  Maanantai oli lepopĂ€ivĂ€ ja olokin paljon parempi. Seuraava harjoitus suunniteltu tiistaille ja siinĂ€ toivottavasti pÀÀsen palaamaan taas harjoitusten pariin.       Maanan

Saul SM Maraton....🐞

Perjantai 13.10.23                                                      Perjantai kolmastoista pĂ€ivĂ€ on kulkenut aikojen saatossa epĂ€onnen pĂ€ivĂ€nĂ€. Vaikkei oma pĂ€ivĂ€ni vielĂ€ pÀÀtökseen olekaan kulkenut se herĂ€si minulle varsin mukavasti. Tunsin itseni hyvin voimalliseksi ja yölliset sykkeet olivat palautuneet tĂ€ysin normaaliksi sairasteluiden jĂ€lkeen.  Huominen Saul SM Maraton starttaisi Vantaalla kello 11.00. Oltiin menty kuullostellen vointia ja herĂ€telty kroppaa juoksemaan. Syöty hyvin ja nukuttu. Tankkaus sujunut nappiin. Noudatettu kaikki lÀÀkĂ€rin ohjeet ja tĂ€nĂ€ aamuna uskalsin toivoa ettĂ€ startti tapahtuu huomenna. Lopullinen pÀÀtös tehdÀÀn vasta kalkkiviivoilla.  EnsimmĂ€isen kerran voin sanoa etten jĂ€nnitĂ€ yhtÀÀn. Etenen juuri niinkuin edetĂ€ voin. Viimeinen herĂ€ttely lenkki odottaa vielĂ€ ja minĂ€ keskityin vain lomapĂ€ivĂ€n olemiseen ja luen kaikki Vantaan Maratonin infot ja ehkĂ€ huomenna juostaan ensimmĂ€istĂ€ Saul SM maratonia.       Illan kevyt veryttely ja siihen avaavat vedot ol