Siirry pääsisältöön

Mikä vei ensimmäiselle maratonille...🐞

Mietin hiljaa itsekseni viime viikon talvijuoksulla miten päädyin ensimmäiselle maratonilleni. Kieltämättä se oli ollut pitkään haaveni mutta ajattelin etten koskaan kykene sellaiseen suoritukseen. 

Muista erään aamun kun selailin Hesaria aamukahvia juodessani, kauan aikaa sitten. Lehdessä oli juttua maratonjuoksusta ja esimerkkiä harjoitusohjelmasta. Otin artikkelin talteen ja kätkin jonnekin haaveiden arkistoon. Voi kun mä joskus vielä.  Olin siinä vaihessa osallistunut vuosittain keväällä Hämeenlinnassa järjestettyyn LinnanNeito-juoksuun ja Naisten Kympille sekä Lahdessa syksyllä järjestettyyn Kunnon Nainen-juoksuun. Noihin kolmeen juoksutapahtamaan osallistuin yheksänkytluvulta vuosituhannen vaihteeseen. Se että juoksin ensimmäisen puolimaratoni 2004 oli iso käännekohta matkalla maratonille. 

Juoksin ensimmäisen puolimaratonin Forssa Suvi-illassa, se miksi päädyin Suvi-iltaan, johtui ihan vain siitä, että se kuullosti niin kivalta. 


Ihastuin Suvi-illan leppoisaan tunnelmaan ja hienoihin järjestelyihin ja siihen miten helppoa kaikki ensikertalaiselle oli, paitsi itse juokseminen. No ihan kunniallahan ensimmäinen puolikas meni, loppuaika taisi olla jotain kaks kakskyt. Silloin maaliin pääsyn jälkeen mietin että voiskohan ensi vuonna... 42.2km. Olin  niin juoksun huumassa ja kaikki tuntui mahdolliselta. 

Olin aika huono treenaamaan juoksua vaikka siitä tykkäsinkin. Saattoi kulua parikin viikkoa etten juossut ollenkaan, kävin ratsastamassa ja vietin aikaa heppahommissa, nautin tallin tuoksusta.Tiesin kuitenkin että jos maratonin haluan juosta, on myös lenkkiä tehtävä.
Olin lukenut Juoksija-lehden artikkeleita maratonharjoittelusta ja yritin muutenkin saada vinkkiä kaikesta mahdollisesta, kysyin kokeneemmilta jo maratonin juosseilta. Sain useilta rohkaisua sekä upeita neuvoja, vahvistusta suunnitteluun  ja olin tehnyt päätöksen jo ennen kuin kerroin siitä itselleni. 


Se että seisoin tyttäreni poikaystävän kuvattavana ennen ensimmäistä maratonia juoksukenkiä heiluttaen oli hetki jonka halusin kokea. Nyt on hetki  ja tuohon hetkeen pääsin lataamalla Juoksija-lehden nettivalmentajan harjoitusohjelman. 
Mikäli oikein muistan, niin tavoitteena tuossa ohjelmassa oli maratonin läpi pääsy. Oli kivaa kun oli jonkinlainen runko tekemiselle ja se loi uskoa siihen että saatan onnistua. Treeniohjelma alkoi loppuvuonna 2004, saman vuoden syksyllä jolloin olin juossut ensimmäisen puolimaratonini. 

Olin myös jo päättänyt että ensimmäisen maratonini juoksen Suvi-illassa. Osasin jo ehkä hieman edes ennakkoon kuvitella mitä edessä olisi ja miten kaikki etenee. Oli helppoa lähteä taivaltamaan maratonia kun kaikki muu itse juoksutapahtumasta oli jo tuttua. 

 Olin kuullut paljon siitä miten maraton alkaa vasta 30km:n jälkeen, ajattelin sitä hieman sekavin tuntein, pystyisinkö edes juoksemaan kolmeakymmentä kilometriä. Uteliaana päätin testata ennen varsinaista kisaa miltä kolmekymppiä tuntuu, juoksin sen harjoituksissa loppukevällä ennen kesäkuista Suvi-iltaa. Olin yllättynyt ettei se tuntunutkaan pahalta vaan oli aika ihanaa. Tiesin että jos kaikki menee hyvin, pääsen myös kisassa maaliin.

Olin tehnyt mielestäni ison harppauksen juoksuharrastuksessani, kaikki taakse jäänneet juoksutapahtumat olivat opettaneet nauttimaan siitä fiiliksestä mikä noissa tapahtumissa oli  ja niistä olin saanut sen janon ja palon saavuttaa enemmän. En ole koskaan ollut mikään nopea juoksija joten tärkeää oli saavuttaa vain maaliviiva ja voittaa itsensä.  Linnan Neito-juoksu, Naisten Kymppi ja Kunnon Nainen vei minut maratonille.

Muistan miten maratonin startissa kesäkuussa 2005 jännitin enemmän kuin koskaan, kuuntelin muiden juoksijoiden juttelua ja sanat jotka jäivät tältä matkalta mieleeni ovat ; ...pitää muistaa aloittaa tosi hiljaa...,     ...maraton on naisille paljon helpompaa kun ne ovat tottuneet synnyttämään...    muistan tämän viimeisen lausahduksen kahden miesjuoksijan keskusteluissa, muistan vielä kohdan reitiltä kun juoksin heidän perässään, taisin itsekseni salaa nauraakin ja ajattelin , no eihän tässä sitten mitään . Nuo ovat kivoja muistoja ja ihanaa miten voin palata Suvi-iltaan ja sen hetkiseen tunnelmaan oikeastaan ihan koska vaan. 



Tavallaan minua aina välillä vähän harmittaa se että sen jälkeen kun juoksin ensimmäisen maratonini niin taakse jäi nuo hienot juoksutapahtumat missä olin niin monta vuotta käynyt. Ehkä joillekin yksittäisille Naisten Kympille tai Kunnon Naiseen vielä osallistuin. Olin siirtynyt läpi juoksemaan puolimaratonia ja maratonia. Jotenkin ne meni vaan aina päällekäin muiden juoksujen kanssa. Meillä kun on  niin hieno tarjonta upeita suomalaisia juoksutapahtumia. 


Nämä juoksutapahtumat joihin vuosien varrella olin osallistunut, auttoivat minut maaliin ensimmäisen kerran 42.2 km:n matkalla. Tunne oli sanoin kuvaamattoman upea, aivan  niin kuin silloinkin kun juoksin ensimmäisen Naisten Kymppini . Molemmat omanlaisia saavutuksia itselleni. 

Ensimmäinen maratoni olisi voinut olla myös päätepiste kaikelle, olin tehnyt sen mistä haaveilin. Kokemuksesta jäi kuitenkin palo , halusin tuntea tuon ihanan rasituksen jälkeisen raukeuden uudelleen, halusin tuskailla vielä toisenkin kerran miten vaikeaa 39 km:n kohdalla olikaan  tai oliko askel sittenkin kevyt maaliviivan ylittyessä. 

Harjoittelu jatkui ehkä hieman vakavammin kuin aikaisemmin  ja Suvi-illassa juoksin 42.2 km vielä uudestaan... taisi olla pari vuotta myöhemmin. 
Ne minut vei, Linnan Neito, Naisten Kymppi ja Kunnon Nainen... puolimaratonille, maratonille ja niiden kautta vielä ultrallekin. 


... Lennä lennä Kesäkerttu... upeissa suomalaisissa juoksutapahtumissa... 🐞



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              Edellistä kirjoitustani päättäessä mietin, olisiko se pitänyt päättää vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta heräsin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtäkkiä Polarin kello näyttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin että no näyttää mitä näyttää ja mietin että kello on ollut yöllä huonosti kädessä tai jotain muuta  ja vempeleitä ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidä liikaa tuijottaa.       Hyppään edellisen postauksestani kohdasta siihen mitä en siis vielä kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljän aikaan perjantai iltapäivällä pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmä oli. Säädin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kädet täristen hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Costa Blanca...Torrevieja....🐞

                Saavuttiin Torreviejaan  lauantaina. Lento oli ajallaan ja hyvin ennätti vielä merenrantaan ennen kuin aurinko laski illaksi. Olin nukkunut matkaa edeltävän yön pienessä horroksessa ja olin tosi väsynyt. Ajattelin että sunnuntain pitkis 18 km juostaan heti aamusta. Silloin on vielä viileämpää ja muutenkin kivaa juosta kun ihmisiä on  vähemmän liikkeellä.         Sunnuntaina heräsin  kuitenkin pienessä kurkkukivussa eikä olo ollut yhtään levänneen oloinen. Muistan joskus aiemminkin miten lentomatkan jälkeen on ollut samanlaisia oireita. Epäilen että astmaatikkona koneen ilmastointi vaikuttaa. Se jotenkin tuntuu niin kovalta ja kuivaltakin toisinaan.                Päätin jättää pitkiksen juoksematta ja jatkaa oleilua rauhalliseen tahtiin. Ja kun olo paranee, palaan normaalisti harjoitusohjelman pariin.  Maanantai oli lepopäivä ja olokin paljon parempi. Seuraava harjoitus suunniteltu tiistaille ja siinä toivottavasti pääsen palaamaan taas harjoitusten pariin.       Maanan

Saul SM Maraton....🐞

Perjantai 13.10.23                                                      Perjantai kolmastoista päivä on kulkenut aikojen saatossa epäonnen päivänä. Vaikkei oma päiväni vielä päätökseen olekaan kulkenut se heräsi minulle varsin mukavasti. Tunsin itseni hyvin voimalliseksi ja yölliset sykkeet olivat palautuneet täysin normaaliksi sairasteluiden jälkeen.  Huominen Saul SM Maraton starttaisi Vantaalla kello 11.00. Oltiin menty kuullostellen vointia ja herätelty kroppaa juoksemaan. Syöty hyvin ja nukuttu. Tankkaus sujunut nappiin. Noudatettu kaikki lääkärin ohjeet ja tänä aamuna uskalsin toivoa että startti tapahtuu huomenna. Lopullinen päätös tehdään vasta kalkkiviivoilla.  Ensimmäisen kerran voin sanoa etten jännitä yhtään. Etenen juuri niinkuin edetä voin. Viimeinen herättely lenkki odottaa vielä ja minä keskityin vain lomapäivän olemiseen ja luen kaikki Vantaan Maratonin infot ja ehkä huomenna juostaan ensimmäistä Saul SM maratonia.       Illan kevyt veryttely ja siihen avaavat vedot ol